Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Etkö nyt mua tunne? AUFIDIUS. En tunne sua. Mikä nimesi? CORIOLANUS. Nimeni Cajus Marcius on, se, joka Kaikille volskilaisille on tehnyt Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; Mun liikanimeni Coriolanus Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, Vereni, maani hyväks vuodatetun, Se kiittämätön palkinnut on tuolla Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee Ja vihata mua.
Peitä pilvisumuun, Zeus, taivahasi, koeta kuin poika, joka katkoo ohdakkeita tiellään, voimaas tammihin ja vuoriin! Sentään sinun täytyy jättää maani mulle, majani, jot' et sa tehnyt, lieteni, min hehkun tunnet kademielin. En tiedä auringon alla kurjempaa kuin te, jumalat! Niukasti ruokitte uhriveroilla majesteettianne, nääntyen, jolleivät lapset ja kerjurit olisi toivovia houkkoja.
"Muuten en olisi Napolin merikreivi. "Sellaisia tunteita kuin sinulla, ei voi olla muilla kuin sellaisilla, joilla ei enää ole omaa kansaa. "Jokaisen, joka on elävän kansan jäsen, täytyy ajatella samoin kuin minä." Julius oli hetken aikaa vaiti. "Ja jos niinkin on, olen onnellinen. "Ehkä kadotan maani, periäkseni taivaan. "Mitä ovat kansat, mitä on maa?
Pois veltto'us siis kurja! Pois mielten unteluus! Ja joka rintaan päivyt ja innon hehku uus! Ol' onni se, että niin vaivuit varhain Pois murheista sylihin synnyinmaan. On onni suurin, on onni parhain Puhtoisna päästä jo uinumaan. Ol' onni se, että, kun maani taivas Sees viel' oli, silmämme vielä sees, Sun henkesi lennähti pois, ja vaivas Pian päättyi ja pienet kyynelees!
Jaakko. Maani ja mantuni, taloni ja tavarani kaikki jätän minä allekirjoittanut vävyni Simon ja tyttäreni Seren haltuun ja huomaan. Simo. Ah! sitä isän sydäntä! Sere. Oi, armas isän sydänkerä! Reetta.
Hän loukkaantui kovin, kun Jaakko oli saanut niin loistavan voiton ja niin suuren vallan hänen ylitsensä ja hänen ilkeytensä muuttui nyt voimattomasta kostonpyynnöstä kateuden vihaksi. "En olisi huolinut vaikka maani olisi joutunut kenelle muulle, kuin ei se vaan olisi tullut tuon Tintta-karhun haltuun", sanoi Matti vihasta vapisevalla äänellä.
Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmä ei vettä vieri, Vaikka joutuisin jokehen, Elikkä vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi veen kaloille. Koti toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maani myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Sukuhuni survelime, Heimohoni heittelime, Suku surmaksi rupesi, Heimo hengen kiertäjäksi, Kulkkuni kuristajaksi,
"Voi, voi! minun maani ja tilani joutuu suurimmalle roistolle ja vihamiehelleni!" vaikeroitsi Niemimäkelän isäntä, kun havaitsi, että Iikka ainakin maksoi huutonsa. "En ikänä minä ole teille ollut vihamielinen, vaan te olette itse niin otaksuneet; en ole teille vielä koskaan pahaa sanaakaan sanonut.
Hevosella ajajat eivät siitä välitä, eivät sitä huomaakaan, ja monet niistäkin, jotka jalkaisin kulkevat, valitsevat kernaimmin valtatien. Mutta minulle on metsäpolku maani kauneimmat näköalat näyttänyt ja vienyt minut luonnon lumotuimpiin pyhättöihin ja sentähden minä sitä kuljen.
Kun oot siellä laulellunna, Lennä joukkoon ystäväin; Kun oot maalles joutununna, Riemuitse ja laula näin: Kallis maani! lauluin sulle Kauniimmasti soikohon; Ihanamp' on luontos mulle, Täällä niinkun taivas on. Toivo. Poika lempens vaihtanunna Oli maansa rakkauteen, Vaikk' ol' lempens rukoillunna Häntä jäämään autuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät