Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tuo vastaa neitsyt valkea, kuin kuoleman kukka kalpea, kuin vainaja syytön, soutava päin ijäisyyden rantaa: »Mun onneni moinen kuolo ois, en siks sun luotasi lähde pois, mut ettet multa sa kuolla vois, voit mulle sa surman antaa.» Mies katsovi häntä miettien: tuo lie siis liekkiä rakkauden, sen kaikuja kultakantelen, mi kätkevi kuolottomuuden?
Mene kotiin iloisten luokse ja ole onnellinen ja iloinen heidän kanssansa!» «Muistatko, Eva, kun minä monta vuotta sitten olin sekä ruumiillisesti että henkisesti sairas? Muistatko ken silloin jätti iloiset toverinsa lohduttaaksensa minua? Minäkin pyysin häntä jättämään itseni, mutta hän ei mennyt luotani. En minäkään nyt mene sinun luotasi!» «Oi mene! jätä minut yksin.
"Oi herra, minä pelkään, että he ovat houkutelleet uskollisimmat pois luotasi." "Niin luulen minäkin", sanoi Cethegus synkkänä. "Mutta he puhuivat Roomasta?" "Alboin kysyi erästä päällikköä, jonka nimeä en ole koskaan kuullut." "Oliko se Megas?" "Oli, Megas oli päällikön nimi. Mistä sen tiesit?" "Se on saman tekevä! Jatka kertomustasi! Mitä Megaksella oli tekemistä?"
Lind alkoi siis eräällä säkeellä: Kaukana kun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Sulle laulan, armahain; Kuuletko sä lauluain? Kun kaiku oli vaiennut ja vähän aikaa kuulunut, kuului kirkas, heleä ääni, joka tuli kuin auringon säde kirkkaan ilman läpi kaukaa laaksosta: Kaulana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Vastaan sulle laulaen: Lauluasi kuuntelen!
Sinä työnsit minun halveksivasti luotasi, ehkä sentähden että minä olen ruma ja ilkeä", jatkoi hän taas pirullisen pilkallisella naurullansa, "sillä sinä pidit enemmän Erkistä, ja silloin minä uudistin valani, että sinä yksin olit oleva minun. Siitä pitäin minä vihaan Erkkiä niin suuressa määrässä kuin ihminen saattaa toista vihata.
Anna minun mennä", jatkoi hän miltei tuskalloisesti, "väsyneenä ruumiiltani ja raadeltuna sielultani tulin tänne etsimään lepoa luonasi, mutta nälkäiselle sinä ojensit kiven ja nääntyvälle et antanut veden tippaakaan janonsa sammuttamiseksi. Väsyneempänä kuin koskaan lähden luotasi." Mirjam ei vastannut.
Sinä yksin osaat puhua minulle niin, että minun pakanallinen sydämeni on siitä syvästi järkähtävä. TUOMAS: Minä en tahdo puhua sinulle. LYYLI: Miksi et? Näethän: minä olen pakana, minä en tiedä mistään paremmasta. TUOMAS: Pois! LYYLI: Isä: siunaa minua! TUOMAS: Pois! Minä en tahdo siunata sinua. LYYLI: Miksi lykkäät minut luotasi, vaikka minä en pyydä muuta kuin tulla käännytetyksi?
Oh, rakas Alfred, anna heidän levätä, jotka poissa ovat. Vaan ne, jotka poissa ovat, ne eivät anna meidän levätä, Asta. Ei yöllä eikä päivällä. Ajan ollen on kaikki tuntuva helpommalle, Alfred. Niinkö, sinäkin luulet? Sitä minä en jaksa ajatella. Mene Ritan luo. Minä pyydän hartaasti. Ei, ei, ei, elä puhu siitä! Anna minun olla täällä sinun kanssasi. Minä en lähde luotasi.
Voi Marietta, mitenkäs olisin voinut toivoa ja uskoa, ettäs minua rakastit? Koko pitäjähän sinua jumaloitsee!" "Minkätähden vältit minua aina ja olit kaikille muille ystävällisempi?" "Ah, Marietta, sinua nähdessäni minä pelkäsin ja olin tuskassa; rakkaus ja murhe olivat murtaa minut. En uskaltanut olla lähelläsi, ja kun olin poissa luotasi, oli elämä vielä tukalampaa!"
Mieluummin tahdon lähteä täältä ja sinun luotasi menehtyäkseni vanhempineni kurjuuteen ja kuolemaan, kuin sitä nähdä, kuin sitä kärsiä." Serapion painoi kuultuansa nämät sanat kätensä kasvojansa vasten, mutta Klea käänsi nopeasti hänelle selkänsä ja astui syvään hengittäen huoneesensa päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät