Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Rahwas taas katsoi hänen ihan tarpeettomaksi Luojan luotujen seassa; hänestä muka ei ollut mitään hyötyä tässä maailmassa, hän waan aiwan turhaan kulutti niitä niukkojakin elämän tarpeita, joita hänellä oli riutuwan henkensä ylläpitämiseksi.
Voi! nyt mua vaivaa kova tauti, Vuoteellani makaan sairaana, Täss' en luonnon ihanuutta nauti, Mitä muut nyt nauttii riemuisna. Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain! Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi; Mutta kolkko, suruinen on suojain, Sydämeen se tuskan tulen toi. Täss' en näe muuta senkun öitä, On kun haudassa jo oisin nyt. Mutta miksi moitin Luojan töitä? Mua ei hän ole hyljännyt.
Kun vastaukseni he kuuli tämän, hän ja Sordello taapäin astahtivat kuin joku, jonka äkki-seikka iskee. Yks kääntyi Mestariini, toinen huusi eräälle istuvalle: »Kuule, Konrad, käy katsomahan Luojan armotyötä!» Ja mulle näin: »Kautt' ihmeen, josta kiittää saat Häntä, joka alkusyynsä salaa, niin ettei siihen tunge tutkiminen,
Ei täällä, mies parka, ole mitään. Elias ymmärsi hänen jotakin lausuvan ja lähestyi häntä. Minä, Luojan luoma, sanoo hän, poikkesin tänne juomaan. Eipä ole kuka antaisi; ei täältä saa mitään, mene vaan Herran nimeen. Elias alkoi kysellä. Eikös teillä ole yhtään tervettä ihmistä, joka korjaisi edes tuon sairaan vaimon? Eihän sitä ole, ei ole. Mies tekee kuolemaa pihalla ja me täällä sisällä.
Nyt, Herran lahja, lepäät helmassani, Vaan kerta lepäät Luojan helmassa; Nyt imet elon voimaa rinnoistani, Ikuisen elon imet taivaasta; Nyt leikkielet halvoin heppeleisi, Taivaassa voitonpalmu tarjotaan; Hymyillen katselet nyt kasvojani, Sun kerta Herran kasvot kirkastaa.
Hän seisahtui paarin viereen, ja hänen äänensä vapisi, kun hän kaiken sen kautta, mitä oli luotu luomisen seitsemänä päivänä ja yönä, taivaan ja helvetin, autuutensa sekä viimein vielä Jumalan, koko maailman luojan kautta vannoi, olevansa syytön ja viaton siihen veriseen työhön, joka oli tehty hänen edessään makaavaa miestä vastaan.
Kuningasmantteli, mi kaartuu kaiken maailman yllä, jota henki Luojan ja täydellisyys elähyttää enin, yllämme kaartui sisäpintoinensa niin vielä loitolla, ma etten nähdä sen kauneutta voinut paikastani. Eik' ollut silmilläni voimaa myöskään tuon seppel-liekin tietä seuraamahan, mi nousi siemenensä läheisyyteen,
Koti! pikku maailma, Kuva ihmishengen, Voit sa olla onnela Pyhittämä lemmen, Mut jos synti sijan saa, Vailla rauhaa, Jumalaa, Kirous ja kurjuus. Lempi! Luojan kirkkaus Synnin syksy-yössä, Lempi sielun sovitus Taistelussa, työssä: Lempi luo ja sovittaa, Rakastaa ja kurittaa, Jumalaan se juurtuu. Lempi kodin voima on!
Horjahdin, se on totta, mutta olinhan valmis vaikka kahleilla sovittamaan hetken hairahdusta. Kosmin. Olet ollut orja, mutta, kiitos Luojan, sinulla ei ole orjan mieli! Tule pojakseni! Andrei. Isäni! Ja sinä, Roponen! Voinko sinulta toivoa anteeksi saavani? Roponen. Vielä enemmän! Paraan aarteeni maailmassa, tyttäreni! Olkoon hän sovinnon merkki teidän ja meidän välillämme! Kaikki.
Paljo sitä Suomen lahti tarvitseekin, sillä niin pieni kuin se valtameriin verrattuna onkin, koettaa se parhaan tarmonsa mukaan aina täyttää velvollisuutensa ja hartaasti toimia Luojan suurille ja pienille säätämässä ihmiskunnan suuressa edistämistyössä. Sen takiapa taivaan valotkin vaalivat sitä ja pitävät siitä. Mutta pitääpä saarelainenkin merestänsä; pitää sanomattomasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät