Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kun oma herrani siis olin, astuin luo luodun tuon, mi puhunut ol' äsken ja johon kiintynyt ol' huomioni. Ma lausuin: »Henki, joka kypsyt karsein ja teet, mit' ilman Luojan luo ei tulla, mun vuoksein hetkeks huoles suuri heitä! Ken olit, virka, ylöspäin miks selät makaatte, ynnä voinko eestäs mitään ma maassa, josta lähdin elävänä?»
Minä mietin luonnon kauneutta ja Luojan suurta hyvyyttä ihmisiä kohtaan.
»Oi, sa Tähti, Luojan luoma, anna kengät mulle, että ma ehjänä joutuisin kotimaalleni siunatulle.» Antoi Tähti kengät hälle. Keveämmin hän juoksi. Kuolla oli nälkähän. Tuli hyvien ihmisten luoksi. Koputti tupien oville: »Oi, ihmiset armahtakaa! Aukaiskaa, hyvät ihmiset, mua kuolema ajaa takaa.» Aukaisi ihmiset ovensa ja antoivat hälle ruokaa. Kysyivät, ken oli hän. »Oi ihmiset anteeks suokaa!
Ja pappi näin: "Sult' isä, siunausta Mä pyydän. Lapses olen kihlannut"! "No, Herran nimeen! Jos vaan Tuoni musta Manalan hälle ei lie aukaissut!" Avulla Luojan! lääkkeet, nuoruus, lempi Sai terveeks neiden. Häätkin seuras jo! Tuo kaunis nainen, muita sävyisempi, On Janne-papin hurskas puoliso. Kaksois-veljekset.
Aamulla lausui majuri ilokyyneleet silmissä. "Ihmeelliset ovat luojan työt", johon kaikki muut säestivät samalla kiitoshartaudella. Seuraavana päivänä kirjoitti Anna: "Herra Feodor Ivanovitsch Snorikoff!
Niin, jos hän olisi sallinut hänen ottaa pois hämmähäkki Sesilian huoneesta, olisi hän ehkä sen kautta taitanut "kantaa pois Luojan lähettämän sairaudenkin". Kuinka hän oli hänen palkinnut? Olikohan tahtonut häntä poikana tervehtää? Nämät ajatukset nöyryyttivät syvään hänen ylpeätä sieluansa, jota suru jo oli murtanut.
»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, niin että toivehenne aina täyttyy. Jos Luojan armo hänen suonut maistaa on siitä, mikä pöydältänne putoo, jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa hänelle pisara: te juotte aina lähteestä, josta aatoksensa tulee.» Beatrice näin.
Minä tulen nyt muistuttamaan teitä vannotusta valastani ja kostamaan niitä ilkitöitä, joita te olette tehnyt viattomimmalle luojan luomista olennoista". Tässä keskeytti eversti puheensa ja iski katseensa paroonin kasvoihin, jotka olivat käyneet kalman kalpeiksi kiukusta. Kuitenkaan ei hän virkkanut sanaakaan.
Mutta eipä vastaus kauan viipynyt, kun sitä rukouksessa hartaasti anoin. Lohduttavat tuuloset leyhkyivät levottomaan sieluuni kuiskaten: "Pilvet haihtuvat, aurinko jäljelle jääpi. Ihmisten rikokset, surut ja hairaukset eivät saata muuttaa luojan hyvyyttä. Me näemme ainoastaan vähäisen osan. Ihmiset kuolevat muuttuvat. Jumala on muuttumatoin".
Silmä kiiti taivahille Etsein Luojan istuimia, Joille hengin huokoaime Puutteissamme vaiteloiden. Tähdet välkkyi korkeulla Sinikantta kirjaellen, Kuuluit tähtein keskuksena Kuin on paimen laumassansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät