Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
He huusivat toisillensa rintavarusten takaa ja nakkasivat tuon tuostakin toisiansa hupaisilla lumipalloilla paljoa paremmat heittoaseet, kuin moni sanainen leikinlasku nauraen herttaisesti, jos sattui, ja yhtä herttaisesti, jos meni ohitse. Linnunkauppiaitten puodit olivat vielä puoleksi auki ja hedelmänmyyjien hohtivat koko loistossansa.
Dina oli saanut uuden hameen ja uuden hatun ja seisoi siinä kaikessa loistossansa, sysimustat silmät käännettynä nurkka-akkunaan päin, mutta tarinan ruhtinasta ei näkynyt missään. Hän näki ainoastansa neitsy Madsenin ruskeanpunaiset käsivarret ja kädet, jotka sivelivät akkunoita liituseoksella.
Vaan synkkänä loistossansa On kuusi hän ihmehtii Tää riemu mik' on, ja kansa Mik' onnessa ylvehtii: Hän tunsi sen kansan onnen, Jok' asui armahan maan Ahovieret ja korpien kohdut: Siell' eli hän aikoinaan.
Jos pisarankaan milloin Sain tuta sitä, silloin Jo riemuitsi mun rintani, Kuink' armast' ois siis luonasi! Kuink' armast' aina olla, Sun luonas, Herra, ois! Kuink' armast', esirippu Kun nostetahan pois, Kirkkautta Jumalansa Kun aina Herran kansa Avoimin kasvoin katselee ja kanteleitaan soittelee ! Mer' armos, rakka'utes Siell' ylhääll' aukeaa Jo koko loistossansa, Oi, suurta, ihanaa!
"Mieke on juhlapuvussaan mutta sitä et sinä käsitä", jatkoin minä. "Kuuleppas nyt Heintz, ja arvaa mitä tarkoitan: Mieke on tänään kaikessa loistossansa ja Dierkhof'issa paistettiin tänään pannukakkuja mitä on siis tapahtunut?" Mutta siinäpä nyt koskin hänen kipeimpään kohtaansa; arvoitusten selittäminen ei ollut Heintz ystävän asia.
Tuoll' on taivas, siellä loistossansa Istuu Luoja maan ja taivahansa, Edessänsä enkeli on hällä,
MEFISTOFELES. Oi, usko mua, jon purtaviss' on leipä Tuo kova ollut vuosituhannet: Sulattaa vanhaa hapatusta eipä Kehdosta hautaan voi sit' ihmiset! Meit' usko yht': tuo toimi kokonansa Jumalan on ja häntä varten vaan, Jok' asuu ijäisessä loistossansa; Hän syöksi meidät yöhön kaameaan; Ja teille kelpaa yö ja päivä vaan. FAUST. Vaan tahdon! MEFISTOFELES. Onpa hauska kuulla!
Roihumasta lakkas pohjan tuuli, Puolta korkeemmalle päivä nousi, Pellon pientareilla kesän heelmä Tuntui heilamoivan, kotitiellä Kukkii loistossansa kuusten latvat. Oi jos meidän pohattamme tietäis, Miten suuren ilon voivat luoda Köyhän sieluun pikku pennillänsä, Jolla huoliansa huojentavat!
Tavattomasti väsyneenä astuin vihdoinkin ehtoopäivällä Limingan tullista kaupunkiin ja, vaikka tuntuvasti väsytti, levenivät silmäni isostikin, kun näin Oulun kaupungin ensikerran kaikessa loistossansa, ja oikein ilomielin astelin noita kivisiä, komeita katuja, joille päiväpaiste hopean kirkkautta vuodatti.
Rauhallinen hotellihuone, jonka hän tullessansa oli nähnyt ainoastaan hämärissä, esiintyi nyt tavallisessa jokapäiväisessä loistossansa vaaleine seinäpaperinensa, korkeine akkunoinensa, valkoisine villamattoinensa ja akuttiminensa, joilla lenteli hiljainen ja eloisa pääskysparvi, leikitellen suurten yöperhosten kanssa. »Kas, kello on jo viisi!
Päivän Sana
Muut Etsivät