Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. syyskuuta 2025
Isänsä ei hänestä paljoa huolinut ja sitäpaitsi oli ukko harvoin kotonakaan. Tyttö kiiti ja heiskalehti metsissä ja mäillä, kuin lintu, jonka vuoksi häntä ruvettiin sanomaankin villiksi eli metsistyneeksi lapseksi. Ainoat, joiden kanssa hän oleskeli ja viihtyi, oli palvelusväki, jotka kertoivat hänelle satuja ja opettivat iloisia lauluja.
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainian kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. Mä vaan olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen, ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen: Oi taivahan pyhä Herra, sä isämme armias! Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Niin, sanoi Aramis, Athos on oikeassa; animadvertuntur in desertis. Niinpä kyllä, erämaa ei olisi ollut mitä pahempi, vaan mistäs sen erämaan täällä löytää? Ei ole mitään erämaata, missä ei lintu saata lentää pään päällitse, tai kala puikahtaa ylös vedestä, tai kaniini hypätä esiin olinpaikastaan, ja minä luulen että linnut, kalat, kaniinit, kaikki ovat kardinaalin vakoojia.
Olin jo saapunut metsän rinteelle, niin tuossapa äkkiä aivan jalkojeni juuresta pyrähti lentoon suuri kurppa, kovasti läpyttäen siipiänsä ja lensi tiheikköön päin. Minä tähtäsin, mutta lukko petti. Minua harmitti kovasti, sillä kovin oli lintu korea, ja päätin kuin päätinkin koettaa eiköhän tuota vielä saisi ylös.
Järven rannalla, puhtaassa petäjikössä ne vielä nukkuivat talviuntaan mikä kyljellään, mikä kumollaan, mikä tukien varaan nostettuna. Varsinkin eräs niistä oli niin menevän näköinen. Sen nimenä oli »Tiira», ja se näytti siihen laskeutuneena kuin lintu siiviltään liihotellen.
Mutta verisuonten kuohuessa Kuulee hän nyt juuri niinkuin kaukaa Hiljaisen ja vienon henki-äänen: "Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen Lieto valta varsin valmistuupi. Rauenneella äänellä jo lintu Toveriaan kotihinsa kutsuu, Tuuloselle metsä kuiskuttaapi Nyt jäähyväiset ja taivahalta Iltakaste kukkavuotehelle Laskeksen.
Eikös mennä johonkin oikein fiiniin paikkaan, mitä? Mitäs me siellä? "En kehtaa", sano niin. Kyllä minä jo näenkin mikä lintu sinä olet. Ei mennä ravintolaan, mutta mennään kävelemään, minä tulen vaikka minne. Etpä tule esplanaadille. Tulen vaikka esplanaadillekin, sanoi Henrik vähän punastuen. Koetetaans! Mennään!
Jo toin tulen puhujan Jo toin saunan lämmittäjän Jo toin veen tuojan. Kun oli kassa kauluessasi Sinis oli viitta valta'asi. Tuli vihma, ne virutti Tuli tuuli, kuivaeli. Kuin sait marjut muille maille Tuomut toisille vesille, Kano muille kallioille, Lintu muille liivakkoille, Nimi toinen annetaan Entinen unohetaan. Kutsutaan jo kurjueksi Maan pahaksi mainitaan.
Ainoastaan joskus kun hän suuttui taikka hänellä oli kiire, rupesi hän lörpöttelemään semmoista kummallista kieltä, ett'ei kukaan häntä ymmärtänyt. Tämä lintu, jonka Arne oli saanut luoksensa, oli aivan raitainen, takki oli raitainen, liivit olivat raitaiset, housut olivat raitaiset ja sukat olivat raitaiset.
Suosiota ja ystävällisyyttä heille lupaan kirotuille konnille sillä parempi pala suussa, kuin haava päässä, mutta tuo musta lintu täytyy heidän karkoittaa. Vai olisko rutto-mies itse mielinyt laittautua tuoksi kaarneeksi! Siinä tapauksessa antaisin teille sen neuvon, korkeasti kunnioitettava mustatakkinen herra, että hyvällä sopisitte minun kanssani, olisitte vaiti ja menisitte matkoihinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät