Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Kevähällä lintuni Lauloi kaksitellen, Syksyllä on yksi, Vaan yksi lintunen. Yksinäinen kukkani Vaill' on viehätystä, Lintu yksinäinen On aivan vaiennut. Saas tästä tyttö, muistoksi Tää sinikukka, lemmikki! Suo hetkinen sen riemuita Sun silmiesi valossa. Voi, kuin se siit' on autuas!
Ympyriäisessä huoneessa oli soikea pöytä, katettu 17:llä makeiskorilla, mutta illallisen jälkeen ei tanssittu, kun oli lauantai-ilta. Sinua ei suuresti huvittane, Kustaa kulta, kuulla hovijuoruja, mutta pesästäänhän lintu mieluimmin visertää.
Pieni harmaa lintu, ja se oli kuollut, kuoliaaksi paleltunut! Syyne otti linnun konttaiseen kouraansa ja hohotteli siihen. Se oli kylmä ja kuollut. Mutta entäs, jos hän panisi sen paitansa alle ja lämmittäisi sitä povessaan. Sopihan koettaa. Lintu tuntui niin kylmältä kuin jääpalanen, kun se koski pikkaista tytön sydäntä. Kylmää päältä ja kylmää sisältä, huu! Syyne alkoi väristä vilusta.
Pikku Sven istui ja kuunteli suurin silmin ja puoliavoin suu liikkui hiljaa, kuin olisi hän tiedottomasti seurannut mukana äidin kertoessa. Kun Ester hetkeksi vaikeni, kuiskasi Sven ujosti ja ihastuneena: "Minäkö olin tuo pieni lintu, äiti?" "Odota, niin saat kuulla. Arvaathan, miten iloiseksi ja onnelliseksi tulin, kun kuulin linnun laulavan sydämessäni.
Mutta prinssi väänsi hevosen oikeanpuolista kampia ja heti paikalla se kohosi kuin lintu lentoon. Kuningas huusi joukoillensa: "Tarttukaa häneen kiinni!" Mutta sotamiehet vastasivat: "Oi kuninkaamme, kenenkä me ottaisimme kiinni? Totta tosiaan, hän on itse paholainen. Jumalan kiitos, että hänestä olet päässyt rauhaan."
Hän oli kuin levoton nuori lintu täysikasvuisin siivin, jota ei voinut pidättää ahtaassa häkissä nyt oli hän levittävä siivet ja lentävä kauas näkyvistämme. Tätä ajatellen istuin murheellisena lempipaikallani, mettiäis-lehtimajan suulla, kädet joutilaana helmassa, kun näin Stefanin tulevan vihreäistä käytävää pitkin, laskeuva aurinko huikaisi hänen silmänsä ett'ei hän minua huomannut.
Se oli kotka, jonka hän kaksi vuotta sitten oli ottanut pesästänsä ja joka sitten oli häntä seurannut uskollisena kuin koira. Se sai vapaasti juosta, se ei tehnyt kellenkään pahaa ja lensi hänen jälkeensä niin hyvin kuin leikatut siipensä sen sallivat. Wappu avasi pienen akkunansa, lintu hyppäsi sisään ja katseli häntä uskollisesti keltaisilla silmillään.
Jouvu kultani kotihin. Käki kukkui, lintu lauloi, Vaan en kuule kullan ääntä; Minun on kulta kulkemassa, Kaunoni kävelemässä, Kaupoillahan Karjalassa, Elonsaannilla Savossa, Leiväntuonnilla Turussa, Pääverolla Wiipurissa.
Aatos aikain taa mun järven rantaan Hänen luokseen vei, jok' etsi paikkaa, mihin painais pään: »Ketuilla luolat on, ja pesässään saa suojan lintu, mulla majaa ei, ja kyynel viiniäni mehustaa.» Kuulijakunta oli kuohuksissa, mutt'ei puhujan eduksi. Kuitenkaan ei piispa Morehouse sitä huomannut.
Siinä seppo Ilmarinen läksi Pohjolan pihoilta. Jäivät lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: "Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli, suostutteli meiltä sorsan, maanitteli meiltä marjan, otti tuo omenan meiltä, vietteli ve'en kalasen, petti pienillä rahoilla, hope'illa houkutteli. Ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi?
Päivän Sana
Muut Etsivät