United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaakkuri, hallan ja härmän lintu, turhaa on kesää ja kevättä pyytää! Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, ulapat on jäässä ja jään päällä lunta. Jäiden lintu, jäämeren lintu, jäätä ja lunta, jäätä ja unta! Kaakkuri, kaakkuri, kohtalon lintu, jääkentät kasvaa, jääneulat hohtaa. Kaakkuri, kaakkuri, kuoleman lintu, kerran ne neulat sydämen kohtaa. ONNELLISIN P
Hän, joka koko ikänsä oli ollut vapaa kuin taivaan lintu. Sisäänsuljettu, eroitettu kaikesta siitä, johon halu oli, vangittu kuin rosvo ja juuri nyt. Hän vajosi alas tuolille ja oli vähällä tukehtua; sydän oli levottomuudesta pakahtua, oli niin vaikea olla, tuntui kuin olisi hän elävänä kirstuun pantu. Samassa tuokiossa tunsi hän kummallista liikuntoa...
AINA. Niin sinisilmistänsä näin ma sen, Ett' on hän oikein hyvä ihminen; Ja äänestänsä jospa päättänen, Se hän on, joka laulaa lauleloita Metsässä itsekseen niin ihanoita. Siivet jos saisin ja lintu ma oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! (
Näkevä lintu ei aina laula, mutta sokea, nälällä kiusattu laulaa kohta, kun ulos tuotuna tuntee päivän valon. Laulaa halusta ja ikävästä ja toivosta sitä nähdäkseen. Ja kutsuu siten näkevät luokseen. Sillä nyt on täällä niinkuin muuallakin metsästysaika käsissä ja ne ovat nämä häkkeihin suljetut sokeat linnut myytäviä houkuttelulintuja, eläviä kuvia, joilta toisia ammutaan.
Niin minä hänessä riipun, Sekä riipun, jotta kiikun, Niinkun lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava. En heitä kullaistani. Pappi paljonki lupasi, Enemmän papin emäntä, Vuoen voita syöäkseni, Toisen tuoresta kaloa Lupasi hyvät hamoset, Ja parahat liinapaiat; Käski kullan heittämähän, Armahan unohtamahan, Etten kuulis kuuna päänä, Näkisi sinä ikänä.
Samalla lailla kuin hän siinä menee, menee hänen edellään, rinnallaan ja takanaan yksi, toinen ja kolmas samanlainen paperisiipinen lintu, jotka kaikki ovat lähteneet lentoon myymälän edustalta ja nyt lehahtavat ravintolan ovesta sisään.
Sinä oitis mulle lupaa Ett' en huoli tehdä työtä, Vaan saan nukkua ja syödä. *Holofernes*. Pantiks sormukseni suon, Kun sä syöt, niin minä juon. *Kuningas*. Deoletus ministeri, Cyprinus on kenraali. Totuus vihdoin voiton peri. Häät nyt tässä alkaapi. Haltioiksi kruunataan Nuori pari kaunoinen. Hyvään loppuun saatetaan Täten Lintu Sininen. Lauletaan nuotilla: "Minä seisoin korkealla vuorella."
Naapurit uskalsivat tuskin kuiskata toisillensa ja tanssipukuun puetut nuoret naiset, jotka kaikki ikääskuin magneetisen vetovoiman kautta olivat joutuneet istumaan vierekkäin, istuivat kauan syvässä, ujossa äänettömyydessä yhdessä rivissä ikääskuin sininen, punanen ja valkonen kukkaispensas, jossa ei ainoakaan lintu uskaltanut laulaa.
Mikä on nyt »tuo sotka, sorea lintu», joka saattaa luojan unohtamaan tuskansa? Se on ajatus, järki, tarkemmin määriteltynä: muotoja keksivä äly. Helpotuksen huokaus pääsee inhimillisenkin työntekijän rinnasta, kun hän ajatuksellaan askarrellen keksii, millä tavalla on meneteltävä, jotta idea toteutuisi. Ja ensimäinen realisoiva ajatus tulee kuin lintu lentäen avaruuden pimeydestä.
Lennä tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: saarelle selälliselle, luo'olle merelliselle! Siell' on neiti nukkununna, vyö vaski valahtanunna, sivulla simainen heinä, mesiheinä helmassansa. Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaavussasi heleästä heinän päästä, kukan kultaisen kuvusta; se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren! "Mehiläinen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui.