Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. syyskuuta 2025
Heidän täytyy poistaa lumous tästä linnusta, heidän pitää karkoittaa tuo lintu, he yksin voivat sen tehdä, tahi poltatan minä heidät elävältä kuni konsanaankin noidat. Kuules, yhä kovemmin huutaa kaarne. Minä ymmärrän: toista pilliä pitää soittaa hänen herroistaan. No niin, minä vakuutan heille turvallisen pääsön kuulethan sen! mutta lintu heidän vaan pitää saada vaikenemaan.
Juokse tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan! Nouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen, jottei kokko kouraiseisi eikä iskis' ilman lintu!
Ovipielessä jauhinkivet, joita Sokea vaimo pyörittää. Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian, koittavaksi köyhän päivän, köyhän kuun kumottavaksi, laulavaksi köyhän linnun, köyhän riemun raikuvaksi. Eip' on kuu kumottanunna eikä päässyt köyhän päivä, laulanut ei köyhän lintu, köyhän riemu raikahtanut, tuli Tuonen yö ikuinen, huusi huuhkajat salossa RUOTUS: Heitä herja vinguntasi!
Se kirkastunna seisoi aamukoissa Ja peljästys kaikk' oli siltä poissa. En peljästystä luonnossakaan muussa Sen lähellä mä nähnyt ollenkaan. Pelotta lintu likimmässä puussa Ilolla lauloi aamulauluaan. Ja itse jylhiin linnan räystähissä Näin pienen pääskysen mä pesimässä.
Suruja haudellen istui tuo kamala lintu salaisessa pesässään ja eli vielä vain muutamista tuskaisista huokauksista, jotka yksinäisinä hetkinä puhkesivat Laurin vielä paranemattomasta sydämestä. Mutta surun kaarne rupesi suurempia uhria haluamaan. Se levitteli siipiänsä ja toi kipumäeltä vieraita Uotilaan. Laurin molemmat lapset makasivat kohta sen jälkeen kuolinvuoteella.
Konsa kukko kerran lauloi, Lauloi kerran, lauloi toisen, Silloin aika nosta nuoren, Hetki haikia havata. Kons' ei kukko laulakana, Ei äännä isännän lintu; Piä kuuta kukkonasi, Otavaista oppinasi.
Uudessa talossa ei hänelle anneta hyvää sanaa, vaikka hän tekisi mitä hyvänsä. Silloin vaan hän kenties kelpaisi uutten sukulaistensa mielestä, jos hän töissänsä: »Utuna ulos menisi, Savuna pihalle saisi, Lehtisenä lenteleisi, Kipunoina kiiättäisi». Vaan sehän on mahdotonta: »Et ole lintu lentäjäksi, Etkä lehti liehujaksi, Et kipuna kiitäjäksi, Savu saajaksi pihalle».
Nukutti äiti lapsosen Puun varjoon liinaliekkuhun; Suut' antoi hälle siunaten, Riens' itse töitten humuhun. Laps ääneti vaan nukkuikin, Kuin lintu oksall' yötähän, Ja äiti voimin ahkerin Iloisna riehui töissähän. Nyt tuuti turvatonta se, Ken löyhytteli lehtoja; Se virren lauloi lapselle, Ken kai'utteli korpea.
Mutta samassa puolsin tekoani sillä, että nyt pikku lintu voipi pientä kaupunkilaistyttöä ilahuttaa. Tyttö kovin siihen mielistyisi, oppisi rakastamaan pikkulintuja. Sitte päästettäisiin se taas vapaaksi, eihän lintu siitä pahenisi; huvittaisi vaan ihmisiä, varsinkin sitä lasta.
Ja hän pisteli melallaan oikealta ja vasemmalta, aivan kuin veljensäkin olivat tehneet. Hyvin se kävikin! Kepeänä lenteli itikka vedenpintaa pitkin. Osaatko sinäkin lentää, vaikket olekaan lintu? Olisipa lysti, kun osaisi lentää! Tuli sitten utelias salakka, sieppasi itikan ja nielasi sen yhdellä kerralla. Osaatko sinä uida, vaikka olet niin pieni? Kuka sinulle on sitä opettanut?
Päivän Sana
Muut Etsivät