Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Vaan kun valkoi aamu kaunis, Päivä koitti kirkkahasti, Alas istuihe itikka Eikä kuulunut kumua: Silloin hiipi hiljallehen Uni poian päälaelle, Levittäen lentimensä Sen on silmälle kahelle. Siitä suuteli simansa, Pojan huulille hunajan, Yön varaksi vaalimansa Unikukkasen kuvusta; Se oli tenhon tarmollista Unen mairetta metoista, Jotta tuosta Toldillenki Vesi kielelle vetihe.
Ah semmoista tenhollista heilumista ja häilymistä, semmoista suloista, armahista kiertelyä, kallistelua ja lennähtelyä! Kaikki kukat lähellä ja kaukana avasivat itsensä, jokaisesta kuvusta lähti tuoksua ja soittoa oi, sepä oli ihmeen ihanata elämää!
Ikäänkuin nääntyneinä kallistuivat kukkaiset ja ruohot alas maata kohden. Metsästä tuoksui suloinen tuoksu, mutta yksinäisyydessä ei muuta ääntä kuulunut kuin toisesta mesirikkaasta kuvusta toiseen lentävien mettiäisten surina, tai sirkkojen hiljainen laulu tienvierustan puoleksi kuivettuneessa ruohostossa.
Täten kului kymmenen vuotta. Ingeborg oli vielä yhtä kaunis, ja näytti siltä kuin luonto olisi määrännyt hänen viemään kesän kukkaa syksyyn, ainoankaan lehden putoamatta kukan kuvusta.
Synagoganko sylistä löydän varman vastauksen, Galilean laaksoloista, ristin kultaisen kuvusta? Jehova jyrisi siellä niinkuin pitkän pilven ääni, värisi veriset uhrit, vavahteli kaikki kansa alla Abramin Jumalan, Isakin ja Jakobinkin: itse vaati ihmis-uhrin isä poialta omalta, kuolon kurjan ristinpuussa vuoksi herjan ihmisheimon. En ma löydä etsimääni.
Puhtaan liljan kuvusta muodostettu valtaistuin tuli kiikkuellen alaspäin, lukemattomia utuolentoja ympärillä löyhymässä, puoliksi kätkettyinä ihanain, outojen kukkaisten kupuihin. Koko ilmalinnanen riippui kahdessa kuun säteessä kiinni, juuri kuin hopeisissa ketjuissa, ja kiikkua heilueli sinne tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät