Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Ei, ruusu, niinkuin lilja, molemmat, Jos uljailevat suurten puistoissa Tai korven mättähällä kasvavat, On ruusu ja on lilja vaan, ja armon Ne saavat salaisesta hengestään, Mi kauneuden suo ja tuoksun antaa.
Mikko ei nyt enää vastustanutkaan, vaan ryyppäsi ensi esityksellä. Kun syömästä oli päästy, niin Lilja laittoi vuoteen ja sanoi: Riisukaa kenkänne ja nuttunne ja ruvetkaa vuoteeseen. Siihen Mikko rupesikin, mutta Lilja toi hänelle vielä unipulverin, joka Mikon oli nielaistava, ja sanoi: Nyt me jätämme teidät nukkumaan.
Se oli omituista symbolismia: hedelmättömän erotiikan paljas ja litistynyt impi, suuri lilja, rahvaanomainen ja raaka, joka kokosi ohitse meneviä kansanjoukkoja luokseen.
Kun käyn Aunon luona, niin tulen tänne uudelleen. Silloin tuon sen pyssysi, jonka nyt annat. Lilja oli tätä kuunnellut ääneti, mutta yhtyi nyt puheeseen: Jos se homma ei ottaisi tulta, niin meillä on tuolla Hirvilahden rannalla maata paljonkin. Kaikki sanovat sitä hyväksi viljelysmaaksi. Jospa rupeatte sinne tekemään taloa. Paha kyllä siellä ei ole entistä.
Kasvoi synnin karvas vilja Kirouksen hedelmää, Missä puhtauden lilja Kerran kukki elämää Viatonta, taivahista Pahan orjantappura Kaiken hyvän tukahutti Hallitsi vain kuolema. Silloin yöstä Betlehemin Valo kirkas leimahtaa, Enkeli kun paimenille Armahasti laulahtaa: »
Lemmentyynnä hän silmänsä luo Tyttöön norjaan, valkoiseen, Mi siinä värjyen seisoo Kuin säikähdyksissä lilja.
Athos huoahti ja painoi päänsä kämmeniinsä. Tämä, jatkoi d'Artagnan, on noin kuuden tai kahdeksankolmatta vuotias nainen. Vaaleaverinen, sanoi Athos, eikö niin? Juuri niin. Vaaleansiniset silmät, tavattoman kirkkaat, silmäripset ja kulmakarvat mustat? Niin. Pitkä, solakkavartaloinen? Niin. Lilja on pieni, punaisenkeltainen ja paljon kulunut puurohauteiden käyttämisestä. Niin.
Nopeasti tempasi mylady pukunsa rinnasta auki, repäsi batistin, joka peitti hänen olkapäänsä ja punottavana teeskennellystä vihasta ja häpeästä, näytti hän nuorelle miehelle tuon lähtemättömän merkin, joka häpäisi hänen kaunista olkaansa. Mutta, huudahti Felton, tuohan on lilja! Niin, siinä juuri häpeäni onkin! vastasi mylady.
»No niin», sanoi Pavillon, »samaa juuri nuori neito itsekin virkkoi Mabel muorille; ja tosiaankin soisin, että olisitte nähnyt miten puna lensi hänen poskillensa, kun hän sen sanoi maitotyttö, joka on luistellut jäistä tuulta vastaan puolen peninkulman matkan kaupunkiin, olisi kuin lilja häneen verraten enpä kummeksi tosiaankaan, että Mabel muori rukka on hiukan mustasukkainen.»
Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta, Joit' ennen mä lemmin, ne himmeni multa; Niit' enää en lemmi, vaikk' kukkii tieno; Tuli hieno ja pieno ja lieno jo vieno, Hänt' itseä lemmin, lemmen tulta, Mi on kyyhky ja lilja ja ruusu ja kulta. Kun silmihis ma katselen, Niin haihtuu tuskat vaivojen; Mut suudella kun suutas saan, Niin olen terve kokonaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät