Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Tuntuu ihan toisenlaiselle elämä kuin äsken, vaikka niin vähän... Lienenkö tuntia parin ollut tuossa pitkänäni». Hannan kasvoissa näkyi hauska hymy, mutta ei kuitenkaan virkkanut mitään, ompeli vaan Matin mekkoa. Jukke yhä hiljalleen käveli lattialla, väänteli ruumistaan ja hieman oudostellen virkkoi: »Ruumis tuntuu niin kankealle. Miten lienee tuossa niin painunut.
Mikko säikähti, heitti kalakonttinsa lattialle, meni Aunon luo ja sanoi levottomana, mutta hellästi: Mitä on tapahtunut, sano? Auno pyyhkäisi esiliinallaan kasvojaan ja sanoi: Eipähän tuota muuta, kuin että se Reeta meni pois. Pois? Niin ja haukkui minut ihan pataluhaksi. Olin yöllä tullut kipeäksi lienenkö illalla liiaksi kylpenyt ja menin siksi Reetaa tavoittelemaan karjanhoitoon.
Lienenkö saanutkaan, koska ei ole aikoihin näkynyt, ei kuulunut. Tullee pian. Meni juhlille toisiin kyliin. Ai, hänellä on äijä asioita ja äijä ystäviä, ei jouda kauan yhdessä kohden. Me sill'aikaa tänne. Emäntä lähetti. Sano kuka olet? Mistä olet? Miten sinut vei? Väkisinkö vei, vai mielelläsikö lähdit? Ei saanut Marja sananvuoroa, toistensa kilvalla kysyivät: Vai että semmoinen olet!
Vai lienenkö mä liian halpa sun rinnallasi kävelemään. Iltaseurain pito olisi muuten luonnistanut hyvin hyvästi, mutta kun Hintti sai Pekalta tietää Matin terveiset niin häneltä iloisuus katosi. Sen lisäksi Hermanni aina kiusalla muistutti, että entäs se velka. Muut siinä vähän leikkivät, mutta Hintti erosi yksinäisyyteen ja siellä, itkun sivutyönä, päätti huomen-iltana lähteä kotiinsa.
Ja hän tunsi, että jos hän nyt kääntäisi oman katseensa sinnepäin, näkisi hän noitten silmien säteilevän mittaamattoman syvinä ja lämpiminä. Mutta hän ei uskaltanut katsettaan nostaa. Hän sanoi vain hiljaa: olen kauan velvollisuuden tunnosta luopunut kaikista omista tulevaisuuden suunnitelmistani, mutta viime aikoina olen alkanut epäillä, lienenkö siinä tehnyt oikein.
OLAI Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani? PANU Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon! OLAI Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet! PANU Ettehän minua pelänne. OLAI Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. Se oli juuri sinua varten. PANU Mitäpä hän minuun kuulunee? OLAI Olet tietäjä.
Käy halki henkeni elämän pirta, teen työtä, taistelen, pyrin, toimin, en tiedä, lienenkö kude, loimi. Ma kuulun jonnekin. Minne? mietin. Sukkulan surinan pääni päällä kuulen enkä arvaa, päivän neitikö helskyttää hääkangasta kultakarvaa. Mut jos hän Päivätär päreä ois, niin tottahan aamu koittais, ja jos hän kultakangasta lois, niin ilosta ilmat soittais! En tiedä. Yön sylissä yksin seison.
Ja sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. Lienenkö tuota luullut? Luulit, luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan... Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän. Onhan sitä siinä ... yhtä tasaista taivalta. Vai yhtä tasaista?
Tiedäthän, etten ole horjunut. Mutta mies ei ole ainoastaan oma miehensä; hänellä on jalompia harrastuksia, joiden vuoksi hänen tulee elää ja taistella. Olen kietoutunut suureen ja yhteiskunnan syvyyksissä riehuvaan taisteluun. Lienenkö sanonut sinulle, että isäni äiti oli talonpojan tytär Pohjanmaalta.
Suutarit ryhtyivät sanaakaan sanomatta työhönsä ja syntyi kummallinen, järjetön äänettömyys, jonka kuluessa he vaan silloin tällöin katsahtelivat toisiinsa lyhyillä, kysyvillä silmäyksillä, välttäen tyystin kohtaamasta minun katsettani. Olin kuin kuumilla hiilillä. Tukalampaa asemaa lienenkö koskaan tuntenut.
Päivän Sana
Muut Etsivät