Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.
AKSEL. Siinä ei ole mitään pahaa, ole siitä vakuutettu! BERTHA. Sano siis, mitä se on! AKSEL. En sano vielä. BERTHA. Etkö sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa. Minä tahdon minä vaadin heti selitystä? Vai niin, sinä oikein vaadit selitystä? BERTHA. Minä pakoitan sinun sitä antamaan. AKSEL. No lempo vieköön! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa itseäni?
Rupesi aika käymään niin pitkäksi siinä aina jouten, että... No mitä se täälläpäin nyt? Miitä... Mikonperä luimisteli sivuilleen: Autoin tuolla tuon lehmää kun ei se kulkenut, lempo, ollenkaan, ja kaaduin rapakkoon. Ne taisivat luulla että mä oon juovuksis, vaikk' en oo täärännyt kuin kolme pulloa. Jaakko Jaakonpoika ajatteli että hänelle olis kolme pulloa jo aivan makuukuorma.
Paroni tuskaantui ja iski kuivasti kiinni asiaan: Siis te aiotte naida Rosalien? Mies hätääntyi tästä heti, jouduttuaan pois tolalta, sillä hän oli tottunut normandielaisten viekasteleviin tapoihin. Ja käyden epäluuloiseksi, vastasi hän vilkkaammalla äänellä: Se nyt on siin', ehkäpä, ehkäpä ei, se nyt on siin'. Silloin paroni kyllästyi hänen luikerteluihinsa: Vastatkaa, lempo soikoon, suoraan!
"Tulimme vaan kysymään", selitti viskaali, "eikö veli tietäisi mikä siihen on syynä, että herra pormestari ummelleen kello viisitoista minuuttia vaille viisi, täydessä virkapuvussa, kolmikulmainen hattu päässä ja miekka vyöllä käveli juhlallisen näköisenä ja aivan yksinään leskirouva Kivelinin akkunan alatse?" "Herra pormestari? Siitä en, lempo vie! tiedä poloisen pölähtävää.
"Kuinkas muuten," sanoi Olli, puistellen vettä hatustaan. "Kyllähän tuo kihlat otti, sinnehän tuo sormeen näkyi jäävän, vaan eihän tuota vielä penätä tiedä. Voishan Lempo väliin tuot' hätää mennä", sanoi Taavetti. "
Lempo teidät korjaa, te juutakset, jotka ette suo vanhalle suulle kastetta". Ja ämmä näin höristen alkoi tarkastella luolaa ja rantaa, mutta turhaan, pulloa ei löytynyt. "Olisiko Matti, se peikkojen pesä, saanut käsiinsä sen?" mietti ämmä, kun vihdoin viimein oli hakemasta lakannut. "Mutta mitä hän sillä tekisi? Hän ei juo merellä, hän tietää tehtävänsä, se hunsvotti... Hän ei ole ottanut sitä.
HOPPULAINEN. Peltolan isännän rahat? No, nyt minä kummia kuulen. Ovatko teidän rahanne olleet tuon kiven alla, isäntä? PELTOLA. Niin Penttula sanoo. HOPPULAINEN. Enpä, lempo vieköön, olisi luullut teidän tuonlaisessa paikassa rahojanne säilyttävän. PELTOLA. Sinä et ymmärrä. Ne viisisataa, jotka tässä tuonoin minulta varastettiin
Me kuljimme vaunuissa kahden Yön seljässä pimein päin; Ja armaasti vierisi aika Kuin lasten leikkiväin. Mut annas aamu kun koitti, Niin väliimme lempo ties Kuin kömpinynnä on Amor, Tuo sokea matkamies. Kun kerran tulet vaimoksein, Niin hätäkös sun olla, Sull' aikas ilonhyörinää On, niinkuin korennolla.
"Eikö mitä, rakas Löfstedt, ne tekevät hyvästä sydämestä." "Mitä kanssa, lempo vieköön, antakaa anteeksi, rouva kulta; mutta minä muistan kun kerta olin Eläinpuistossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät