Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Hämmästyneenä juoksin minä ulos, ja kun tulin takaisin, oli Mari täällä ja tiesi kaikki. Uh-uh-uh! BLOM. Ja sentähden hän antoi sormuksen sinulle takaisin? VILHO. Ei mitään muuta syytä hänellä ollut. BLOM. Luulen sinun laskevan tässä leikkiä kanssani, mies! VILHO. En, lempo vieköön, laskekaan; se valitettavasti on täyttä totta. Tiedättehän itsekin, kuinka hän inhoo nuuskaamista.
Hetken kuluttua lausui hän: "minä luulen, että se on Döbeln, tuo mies, jolla on musta vanne otsan ympäri, hän on peloittavin kaikista vihollisistamme. Hän ja Adlercreutz puhuvat keskenänsä. Siitä syntyy varmaan joku rohkea liikunto. Jos Adlercreutz olisi ollut yksinänsä, olisimme jo aikaa sitten olleet täydessä tappelussa. Ah! katsos tuota! Döbeln järjestää väkensä umpijoukkoon. Lempo vieköön!
"Kuinka itse jaksatte?" vastasi toinen. "No!" lausui ensimäinen. "Lempo on viimein omansa perinyt!" "Niin minulle on kerrottu", vastasi toinen. "Nyt on oikein kylmä, eikö ole?" "Niinkun ainakin joulun-aikana. Te ette käy luistimassa, arvaan minä?" "Ei, ei. Muuta tekemistä. Hyvää huomenta!" Ei sanaakaan lisäksi. Niin he yhtyivät, niin he keskustelivat ja niin he erosivat.
"Kyllä kaiketi tuo äiti on semmoinen hupakko, että hän huutaa koko tapauksen ympäri kylää", sanoi poika, isänsä puolustuksesta rohjenneena, sillä hän oli joutunut vähän hämille äitinsä puheesta. "Lempo vieköön, sitä hän ei saa tehdä. Tätä asiaa ei tiedä kukaan muu kuin me kolmen.
Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne ne lihoovat ja pesivät joka loukkoon. TOINEN LAAKSO-MERVI Nauraen: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson mies tuollaista. VUORI-MERVI Pysähtyy, tuikeasti: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani havainnut.
Vääpeli tulee tosin päivä päivältä huonommaksi, mutta juuri sitä pelkään; jos hän olisi terve, en sanoisi mitään; silloin voisin toivoa hänen äkkipikaa kuolevan. Vaan nyt on hän jo usein puhunut antikirjan teettämisestä. Tuo entinen kirkkoherra mokoma otti häneltä sen lupauksen. Pitäjän köyhät saisivat silloin kaikki«. «Mutta jos olisi semmoinen kirja jo tehtynä?« «Ei, lempo vie, olekaan!
Ihan kokonaan Wolodkan kynsissä. Siitähän syystä se teidän sotamieskin rukkaset sai. Juuri Wolodkan käskystä. Annan tietysti pitäisi tuosta loukkaantua, eikä hän sisartaan muutoinkaan voi kärsiä, mutta ei puhu mitään! Niin on kuin olisi noitunut, lempo! Ja Annan on näetsä hauska ajatella: ähä, muka, Eulampia, ylpeä olet ikäsi kaiken ollut ja minkälainen sinusta nyt on tullut! Voi ... voi!
Niin seisoi Ristokin hänen edessään kuin vaivainen syntinen, eikä saanut sanaakaan suustansa. KUSTAA. Entä me muut sitten. Lempo vieköön, en ole minäkään usein niin nolostunut kuin äsken. LAURA. Siinä se nähtiin. Eikö käynyt aivan niinkuin minä jo sanoin. KATRI. Tarvitsi Johannankin häntä tänne tahtoa. Tietäähän sen hyvin entisestäkin, ettei Homsantuu osaa ihmisiksi olla.
Näyttääpä ylimalkaan siltä, kuin olisi Ilmarinen perinyt jonkunlaisen vesikauhun hänen ammattiinsa kuuluvalta elementiltä, tulelta. Kohta Sammon ryöstöä tuumittaissa hän jo kaikin mokomin vastusteli meriretkeä Pohjolaan: »Lempo menköhön merelle! Siellä tuuli turjuttaisi, Saisi sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi.»
MEFISTOFELES. Nyt mailmaa katsot, velikulta, Kuin yleiseen sitä katsellaan. Välehen vaan työhön, ettei sulta Saa elon riemut karkaamaan! Kas lempo! onhan kädet, jalat Ja pää ja omias, Ja sunp' on kaikki herkkupalat, Jos nauttimaan oot keinokas! Oritta kuus', jos hinnan maksat, On voimineen sun tavaraa; Oot aika mies, kun juosta jaksat Sä koivin neljinkolmatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät