Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Kas, tuolla lentävät linnut; ei yksikään lintu ilmassa horjahda, ei pääskynenkään kierteleidessään: aina varmana, aina vapaana. Voi, jospa osaisi lentää? Miltähän näyttäisi maailma tuonne ylhäälle, jossa leivonen lentää? Hei! Yhä ylemmäs, yhä ylemmäs ja kauemmas ja kauemmas! Mä lennän muita maailmoita rusthollin emännän luokse ja katson, mitä hän tekee, ja kysyn, muistaako hän vielä minua.
»Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka kukkivi kaunis maa ja laulavi leivonen ja kuinka pihlaja tuoksuaa sinä vain olet murheinen! Sa oothan umpussa nuoruuden ja rintasi raikas on ja elämä viittovi hymyillen siis olkosi huoleton!
Toisella puolen kalpea, tanssissa väsynyt kaupungin neiti, joka istuu sohvallaan, yskii ja viiniä maistelee, ja toisella kirkassilmäinen, punaposkinen maalaistyttö, joka nousee vuoteelta auringon noustessa ja koko päivän laulaa kuin leivonen. Kumpaisen heistä mieluummin valitsisitte ja kumpaisena itse tahtoisitte olla?"
Rikkaan tukkukauppiaan everstiluutnantin mielestä vihattava poika oli myöskin tullut käymään Aake Berg'in perheessä. Elsa näytti tyytyväiseltä ja iloiselta kuin leivonen keväällä! Everstiluutnantti huomasi ylpeytensä syistä, joita ei saattanut ymmärtää, tulevan kovasti loukatuksi nuoren tytön ilosta. Hän ei tullut hetkeäkään ajatelleeksi ett'ei tyttö saattanut aavistaakkaan hänen lähtevän kohta.
Puutarhassa omenapuun alla istui, kädet sylissä, Liisa, Ojamyllärin emäntä, ja hänen silmiinsä kuvautuivat viimeksi kuluneet elämän vuodet, erittäinkin nykyiset, jotka olivat tuoneet niin paljon tuskaa ja vaivaa, ristiä ja kyyneleitä. Tuomen latvassa raksutteli kaksi rastasta ja avaruudessa nousi leivonen taivaan puoleen, Luojalle ehtookiitosta laulamaan.
Berceau de Dieu oli pieni kylä Seine-virran laaksossa. Niinkuin leivonen tekee pesänsä ruohikkoon, olivat muutamat talolliset asettaneet pienet talonsa ja majansa viheriäisten metsäin keskelle, jotka kasvoivat molemmin puolin suikertelevaa virtaa.
Hän palasi kylään takaisin, se näytti hänestä tyhjältä, ja hämärässä, uudistalokkaan lapsia tuudittaessaan, ei hän saanut huuliltansa ainoatakaan laulua, vaikka hän muulloin aina laulaa liverteli kuin leivonen. Hänen täytyi aina ajatella, missähän veli nyt on, mitä hänen kanssaan puhutaan, miten häntä vastaanotetaan, ja kumminkaan ei hän voinut sitä mielessään kuvailla.
Anteeksi, hän sanoi toisella, hiukan vavahtavalla äänellä. Tarkoitukseni ei ollut loukata teitä. Signe kääntyi ja loi pitkän, kostean silmäyksen häneen. Kiitos, hän sanoi hiljaa kätensä ojentaen. Te olette niin hyvä. Minun on teiltä anteeksi pyydettävä. Heti seuraavassa hetkessä hän oli jälleen iloinen kuin leivonen. Hän avasi nopeasti huoneensa oven, ja huusi: Irene, Irene!
Ja jäljellä olevat seitsemän kuukautta eivät nekään ole pelkkää talvea. Maalis- ja huhtikuu ovat näet kevätkuukausia, jolloin talven valta heltii, lumet ja jäät sulavat. Kun kirkkaalla kevät-ilmalla päivä paistaa heleästi ja leivonen livertelee ylhäällä ilmassa, tuntuu sydämessä niin suloiselta, kuin olisi jo kesä käsissä.
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, On kaukana kaiho ja loittona yö Kai täällä sun henkes säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman Tuo kukkanen kentältä taivahan Niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen Urat uurtais otsahan impyisen, Joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, Puron varrella puhtahan lähtenen, Nuku kukkain keskessä aina.
Päivän Sana
Muut Etsivät