Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Sitte mielestäni leijuin ilmassa ja taistelin tuon verenhimoisen petolinnun kanssa, joka ahdisti minua niin ankarasti että minä heräsin äkkinäisistä liikkeistä, joita unissani tein. Ajatelkaahan peljästystäni kun varsin vuoteeni vieressä näin seisomassa suuren apinan, joka arvattavasti oli hiipinyt ovesta sisälle.
Nyt rannat, rinteet vihannoi, ja laulaa linnut, oksill' leijuin; nyt tuoksuu kielot Girvan-vuon, miss' suviöin käy kisat keijuin. Suuss' illan Casslis-puron luo vien rantain rauhaan immen kainon ja sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ken kysyy kultaa, kunniaa, vain hurjaa huolta saa hän kantaa. Mut omaksein kun Meerin sain, mit' enää onni voiskaan antaa!
Mut vankeuttaan paarma Tuoss' yrmii ääneen, Sen vaisto näkyy vallan Jo metsään jääneen. Päin toista akkunasta Käy hurjan tavoin, Ei huomaa vanki, että On toinen avoin. Mut muita rohkeammin Nyt sisään vainen Saa huimapäinen leyhkä Ja huumaavainen. Kautt' uudinten ja verhoin Ja pitsienki Yli kahden otsan leijuin Käy tuulenhenki.
Eeterin silmä Siintävä aukee! Selvitä ilma! Usvat jo poista, Taivaalla tähtein Välkkyä suo! Aurinko loista Armaana tänne! Lämpöä luo! Ylhäisten keijuin Henkevä heimo, Leimuna leijuin, Maan yli kiitää; Haikea kaipuu Jäljissä liitää. Viirit ja verhot, Kuin suviperhot, Nousee ja vaipuu. Lehdosta, vuorten Alta ne väikkyy; Lemmetär nuorten Sielussa läikkyy; Metsolan varjo Riemua tarjoo.
Huurtehen harmaan usvat sa poista, sammuissa tähtein, aurinko, loista: aamuhun lähtein, lämpöä luo! Ilmojen keijuin henkevä heimo, maan yli leijuin, nurmilla liitää; seurahan kaipuu kaihoten kiitää! Vartaloin tunnut harsoihin haipuu; nousee ja vaipuu liehuvat hunnut. Verhoon ne sulkee lehvikkövuoret, rinteillä kulkee mietteissä nuoret, lempeä kuiskii, sykkii ja säikkyy. Köynnökset huiskii!
Päivän Sana
Muut Etsivät