Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mutta se sukupolvi, joka on syntynyt täyteen kansalliskevääsen, on kuin ne linnut, jotka ovat syntyneet täyteen lehteen ja kaivaten laulavat: lehti on puussa, lehti on puussa! kukkia, hedelmiä, vapautta! Siihen väliin kirkaisee suokurppa: Eipäs! kuin: puu lehteen, puu lehteen! Kummatkin ovat näkökannaltaan oikeassa.
Valtoineen raivoo viima kenenkään estämättä, kenenkään häntä kulussaan häiritsemättä. Viikot vierivät, kuukaudet kuluvat. Jo puhkee taas lehti, jo herää uuteen elämään kuolemaan tuomittu. Lehto tuoksuu niinkuin ennen, puut vihertävät vanhassa puvussaan. Ne eivät ole väriään vaihtaneet, eivät muotoaan muuttaneet. Ne eivät ole vähenneet, niitä on yhtä paljon, on enemmänkin kuin oli ennen.
Mutta yht'äkkiä Liinaharja hypähtää taaksepäin, ja Jormalainen parkasee pahasti. Liinaharja oli luullut häntä sivupyrkiväksi hevoseksi ja purra hotassut. Lakin läpi oli haukannut päänahkaa kämmenen kokoisen lämpäreen keskeltä päälakea. Vasta purtuaan huomasi sen käyneen ihmiseen ja alkoi vavista. Värisi kuin haavan lehti. Matkustavaiset hautoivat lumella haavaa, joten verenvuoto pian taukosi.
Sen lisäksi hän korjaili maaseutukirjeitä ja muita lähetettyjä kirjoituksia, joilla lehti parhaasta päästä täytettiin. Pääartikkeleita hän kirjoitti harvemmin ja silloinkin suurella vaivalla. Hän puri partaansa ja poltteli paljon, pyyhki välistä pois kaikki, mitä oli kirjoittanut, kirosi haikeasti ja alkoi kaikki uudestaan. Silloin minä en uskaltanut liikahtaakaan, en hiiskahtaakaan.
Silmä silmässä, kumartuu hento Konviramur, hiljaa hiljaa, heikosti rypistyy rinnan puhdas liina, Parsifal kuin värjyvä lehti nousee vastaan, yhtävät heidän huulensa ja kätensä.
Niin herkkä kuin haavan lehti On tuulien suukkosille, Niin herkkä ja altis on mieleni mun Myös tuntehen tuulosille. Niin täynnä kuin syys-yön taivas On tähtien kehriä noita, Niin täysi ja kirjava syömmeni myös Utuheikkoja on unelmoita. Kuin pyörivi pyörteessä kaarna, Ei nielua virran se vältä Niin maailman pyörteessä häilyn mä myös, En kuilua kuoleman vältä.
Kohottuaan ilmaan ja heittelehdittyään korkealla kuin lehti syystuulien kynsissä hän huomasi äkkiä joutuneensa kuoleman varjojen joukkoon ja tempautui niiden mukana syvyyteen.
Ylhäältä sinertävästä avaruudesta kuului kiurun suloinen kevätviserrys. Luonto vietti onnellista lapsuutensa aikaa. Ja lapsuuden onni ja ilo loisti nuorten koululastenkin kasvoilla. Lähestyttiin jo matkan päämäärää, Tuomisaloa. Siinä kasvoi sekä lehti- että havupuita. Sen päivänpuoleisella kupeella oli sievä nurmi.
Luimme kerran huviksemme kirjaa, mi kertoi Lancelotin lemmentarun; olimme yksin, vailla epäilyä. Tää luku usein posken kalventanut meilt' oli, silmän vienyt kohti silmää; mut lehti yks vain meidät langetutti: kun luimme, kuinka suukon sulho painoi hymylle huulten ikävöidyn armaan, tuo, joka minusta ei eroo enää, vavisten aivan suuteli mua suulle.
Oliko kumma jos vankka mies vapisi niinkuin haavan lehti ja oli valju kuin myrskyn seasta haamoittava kuu? Eipä ollutkaan se kumma, sillä sydämen taistelu on ihmiselle vaikein taistelu. Jaakko ei tullut aikaan tuossa tuskassaan, vaan hänen täytyi sydämensä pakoittamana lähteä Mäkelään, Marin omasta suusta kuulemaan vastauksia äkkiarvaamatta sydämeensä nousneille kysymyksille.
Päivän Sana
Muut Etsivät