Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mutta jos minulta kysyttiin mihin kuuluin, niin olin juureton, ajelehtiva lehti. Maria. Mistä sitten tuli se laulu? Kuka osasi laulaa suomeksi kaukana Saksassa? Attila. Nuorukainen Käkisalmesta, ratsumies, joka oli seurannut Buddenbrockia etelään. Hän ikävöitsi kotia ja veti minut hiljalleen muassaan siihen maahan, josta olin lähtenyt. Maria.
Isälläni oli tytär, joka lempi Niinkuin, kenties, jos minä oisin nainen, Minäkin ehkä teitä lempisin. HERTTUA. Ja hänen tarinansa? VIOLA. Tyhjä lehti. Ei ilmaissut hän lempeänsä koskaan; Vait'olon vaan, kuin madon kukanpointa, Hän syödä antoi rusoposkeansa; Miel' apeana, kulonkarvaisena, Hän mietiskelyyn vaipuneena istui, Kuin kärsiväisyys hautapatsaan' istuu, Hymyillen tuskalleen.
Hän värisi kuin haavan lehti, ja silmänsä oli kyyneleihin puhkeamaisillaan. Oletteko siinä aina yhtä armottoman ankara? jatkoi Kaarlo kysymystään. Olen, oli vastaus. Voi sentään teitä kun te olette itsekäs!
Eräs toinen lehti taas puhui hänestä politikoitsijana, huomauttaen, kuinka hän alalla, jossa enimmäkseen vain intohimot vallitsevat, osoitti sellaista ylevyyttä, mielenmalttia ja pitkämielisyyttä, että kaikkien, yksin hänen vastustajiensakin, oli häntä kunnioittaminen.
Mutta näetkö, minä olen huomannut, että se itää siemenestään kaksin sirkkalehdin toinen lehti sitä itseään, toinen sen ystävää, esim. tuota pientä mehiläistä varten, joka nyt juuri surisee sen kukassa, sill'aikaa kuin apolloperhonen turhaan tekee kauniita kierroksiaan sen ympärillä.
Anna näiden numeroin mennä kirkkomiesten kanssa ympäri seudun näyttölehdeksi, ja ole niin hyvä ja kehoita kirkossa sanankuulioitasi tätä lehteä tilaamaan. 4:s n:o tulee yli-huomena ulos ja sitten viikkokausi levähtää, että ennättää tilaajat keräytyä. Sitten kyllä annetaan se levähtänytkin lehti tilaajille.
Suloinen, lämpöinen yöilma hiipi hiljaa minua vastaan tuskin huomattavasti hengähdellen; ei pieninkään lehti liikahtanut, ei kuiskauksellaan keskeyttänyt kuolon hiljaisuutta.
Mutta suurelle, uutisia janoovalle yleisölle pysyi lehti suurimmaksi osaksi vieraana. J. V. Snellman oli alkanut 1845 julaista Kuopiossa, jossa hän silloin oli koulurehtorina, sanomalehteä »Saima». Lehdessään koetti hän herättää ja kohottaa kansan kansallistuntoa ja voittaa syrjäytetylle suomenkielelle tässä maassa sen aseman, jonka hän tälle kielelle katsoi kuuluvan.
"Tällaista on elämä: kuolon ajatuksia viuhkan löyhytyksien ohessa, epätoivo kotiljongin kohinassa", filosofeerasi tuo yhdeksäntoista vuotias, pieni, vaaleatukkainen pessimisti, jonka aivoissa viimeinen muoti lehti sekaantui kuolon mietteisiin, rakkauden unelmiin ja nimettömiin kuvailuihin elämän aloilta, jota hän ei vielä tuntenut muuta kuin aavistuksessaan ja kaipauksessaan.
Kevään tullen, kun kirret kankailta sulavat, kun mahla puun suoniin kihahtaa ja lehti luomensa aukaisee, herää haltijakin eloon talvisesta unestaan, virkoo kuin perhonen ja pyrkii siivilleen. Ja silloin on sillä nälkä ja jano pitkän paaston jälkeen ja silloin se vaatii uhrinsa ja otollisin mielin sen vastaanottaa. Silloin on suurien kevätuhrien aika.
Päivän Sana
Muut Etsivät