Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hän, kun nyt loihe laulamahan, niin lauloi Joukahaisen suohon suonivöistä, kankahasen kainaloista. Tässä hengenhädässä masentuu koko Joukahaisen röyhkeys; nöyrästi rukoilee hän Wäinämöistä peruuttamaan tuota ankaraa tuomiota ja lupaa jos jotakin lunnaiksensa, vihdoinpa oman kauniin sisarensa.
Leikkimähän, laulamahan, Virittämään virsiämme. Kaksi reunimmaista nostaa kätensä ylös, tehden ikäänkuin portin, josta ensin menee toisessa päässä reunimmaisena oleva, joka sitten taas tekee portin viereisensä kanssa. Pojat. Pojat, kullan kuppuraiset, Oman kylän omenaiset! Pyhä kullan kunniaksi Joukkohon jo joutukaatte! Tytöt. Oman vallan valkopääköt, Seurakunnan selvopojat!
Koska pääsky enemmältä Laulamahan yltyy, Silloin vesi silmistäni Yhtenähän hyrkyy. Vaan kun rastas lauleleepi Lehdikossa salaa, Sitten luonto laulamahan Minullakin halaa. Sitten laulan hiljaisesti Siellä hänen mukaan: Lillin, lallin, tillin, tallin, Ett'ei kuule kukaan. Käköseni kultarinta
Kukit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, herätit keväiset henget, helkytit salon sävelet, puroina porisemahan, leivosina laulamahan, tuulen viedä, toisen tuoda, raikua kylien rannan. Niinp' on nyt minun iloni, kuin kangas kanervatonna, niinp' on nyt minun poveni kuin kevät käkeä vailla, kumpu vaiti, kukka poissa, surussa salo sininen.
Lintu läksi laulamahan Poijes uniuutustansa, Jossa rauhassa lepäsi Päivän vaihtuman väliä, Pimeyen piiloisalla, Mut kun valkeus valaisi, Alkoi koitto auringosta, Niin hän nousi nopeasti Luojallensa laulamahan Aamukullan kunniaksi, Vuoen alkavan iloksi.
Kaikessa sama on tahto, vaisto valtava, ijäinen: toivo kuolemattomuuden. Suurimmassa, pienimmässä: elää itsensä ylitse, suojata oman-sukuista. Tuo on luonut luomakunnan, linnut puihin laulamahan, maat, ilmat iloitsemahan. Tehnyt valtiaat väkevät, templit, linnat, taidetarhat, askaret aren ja pyhän. Soinut kansan kanteleissa, työssä, toimessa inehmon, leikissä suvisen luonnon.
Niin joko laululle lähemmä, Töille virtten työntelemmä, Yhtehen yhyttyämme, Kahta'alta käytyämme; Laulaen sanat paremmat, Virret soittaen somemmat. Lähtiessä laulamahan, Saahessa sanelemahan, Istumma ilokivelle, Laulupaaelle panemma, Kiven kirjavan selälle, Paaen paksun pallialle.
"Miks' et pääse pöyän päähän, Kelpoa väen kes'elle, Oteta oluen luoksi, Luoksi viinan laskettaisi; Tuoppi tuoahan olutta, Kaksi mettä kannetahan, Voita pannahan varalle, Voita viisi leiviskätä, Voita viisi, kuuta kuusi, Seitsemän sianlihoa." Suuri kiitos, kostjumala, Saatua lupasanoman! Joko nyt ryhtyisin runoille, Laikahtaisin laulamahan?
Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Kuules kuin sanon sinulle, Kuin nyt kuitenki puhelen: Läkkämästä laulamahan, Saakama sanelemahan, Suu sinulla, suu minulla, Kieli kemppi kummallaki!
"En laula metsän omaksi: metsä kaikki kaihostuisi; enkäpä ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset. Ennen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani." Miekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei liene minua luotu naisia menettämähän, kataloita kaatamahan." Se on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan, syäntyi sanelemahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät