Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Substansein kanssa yhteisluotiin, taattiin järjestys, sekä huippupaikan saivat ne, joissa ilmi tuli muoto puhdas. Puhtaalla aineell' oli paikka alin; keskeltä kiersi aineen ynnä muodon, se vyö, min milloinkaan ei vyöttö laukee. Kirjoitti Enkeleistä Hieronymus, ett' ennen monta vuosisataa luotiin ne kuin maailma muu tää muodostettiin.
Saloen kuningas, sammalet otsal, Karkaavi konnostansa, Tulta ja luotia laukee hänt vastaan, Ei toki juoksuns seiso, Mut hankehen Tahrot purpuran Hän jättäävi ryskyväl tiel, Pois kiitäen kuusien suojaan.
Voin saarnata myös, voin messuta myös; totta juukeli, heität ja hellität työs tai ainakin senverran katsahdat tänne, ett' tunnet kuin laukee järkesi jänne ja lankeat peljäten polvillesi, pyhimyksiä pyytelet turvaksesi, tulet tuhmaksi taas, kiellät kirkkahan pääs, kadut vaivaista syntistä synnyntääs! Oli kummitus oikein vihoissaan.
Minulle vastaa, sillä Leten vesi pahoja viel' ei vienyt muisteloitas.» Häpeä ynnä pelko yhtyneinä pakotti suuni myöntymään niin hiljaa, sit' että ymmärtää voi silmä yksin. Kuin joutsi liian viritetty laukee ja katkee kaari, jänne sen, niin että vasama voimatonna lentää maaliin, niin puhkesin tään taakan raskaan alla ma huokauksihin ja kyyneleihin ja ääni vitkastui jo väylähänsä.
Kaks eri valtaa hallinneeko noita Valaisten, pimittäen maailmoita? Mit' onni, kurjuus, terveys ja sairaus Ja elo, kuolo mit' on tuo? Jo silmä kirkastuu, jo haihtuu hairaus, Ja aatokseen, mi kiersi sokkeloita, Nyt valkeus outo leimahtaa: Mit' usein aavistin, nyt näkee sielun'! Jo maiset vastakohdat kaikki laukee Ja yhteen sulaa eri puoliks aihtuu Vain yhden suuren ilmiön!
Hän lauloi laulusta kiihtyen Khimairan kimma nyt laukee, hän heittää huntunsa viimeisen, hänen sylinsä sykkivä aukee, ja kuumemman kuin aron polttava tuuli, saa suudelman hältä nyt sankarin huuli. Huus huohottaen nyt valtias: »On syntynyt Orpheus uusi! Jos tahdot mun tappaa laulullas, tuki suusi ja korjaa luusi! Mut jos sävelsurmalta säästänet minut, hovirunoilijakseni nimitän sinut.»
Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, ja mitä silloin tapahtuu?
Nälkäkin on, eikä ole tupakkaakaan, jota ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta jota mieli aina ikävöi. Viha herpoontuu hetkeksi, kostotuumat unohtuvat, ja mielen pinnistys laukee. Mitä hän on tehnyt, että ihmiset ovat hänelle niin armottomia, että maailma häntä niin murjoo? Eikö hän aina ole koettanut sitä palvella ja sovittaa niitä, joita vastaan ehkä on rikkonut?
Päivän Sana
Muut Etsivät