Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Lumiukko! MAIJA. Miten vanhalta ja huonolta hän näyttää! Mistä sinä tulet, köyhä vanhus? LUMIUKKO. Alpeilta. MAIJA. Sinä tarkoitat kai Lapista. Minulla ei ole penniäkään sinulle antaa, mutta jos olet väsynyt, niin lepää tässä pehmeillä kuusenoksilla! LUMIUKKO. Kiitos. Tahdon nukkua itseni lämpöiseksi. MAIJA. Mitä? Nukkuuko hän jo? Ja minä olen melkein yhtä väsynyt kuin hänkin. Hän ei kiirehdi.
*Rosmer*. Mitä tämä on? *Rebekka*. Minä kerron vaan. Muuta ei tarvita. *Rosmer*. No! *Rebekka*. Tultuani tänne Lapista tohtori Westin kanssa, aukeni minulle, mielestäni uusi, suuri, avara maailma. Tohtori oli opettanut minulle yhtä ja toista. Kaikki ne hajanaiset tiedot, jotka minulla siihen aikaan oli elämästä. Silloin *Kroll*. Silloin ? *Rosmer*. Mutta, Rebekka, tämänhän minä jo tiedän.
Mutta nyt oli vielä matkaa kolmekymmentä kaksi peninkulmaa, millä matkalla ainoana kulkutienä oli Lapista laskeva suuri valtajoki.
Laulu on Lapista tuotu, Kesäpeuran kielen alta, Talvisen vasikan suusta, Lapin lintujen nokasta. V
Päämme päällä taivahan uhka; laulun lippaassa tunteen tuhka. Yössä, hangella yhtyi tiemme. Hangen lapsia Lapista liemme. Poloinen, järkevä pääni, jäykkä, ylpeä jääni, etkö nyt hallita voi harmaata ees ikävääni? Muistelen päivin ja öin, karkoitan toimin ja töin ääntä, mi mielessä soi, armasta, ah, ikävöin.
Hänen tulonsa Lapista päin oli ollut yhtämittaista riemukulkua, sillä hänen kanssaan saapui valoa pimeyteen, ja hän opasti horjuvat ja vähäuskoiset oikealle tielle, joka vei ijankaikkiseen iloon. Myöhään edellisenä iltana oli Nuottaniemeen tullut tieto, että saarnamies seurueineen oli saapunut Paloniemeen Ruotsin puolelle.
"Enkä tuota tieäkänä, miten olla, kuin eleä tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla: tuulehenko teen tupani, vetehenkö pirtin veistän? "Teen mä tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; veistän pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.
Panu tarkasteli rekiä ja pulkkia, jotka olivat nahkoja kukkuranaan. Rekien ja pulkkien muodoista osasi hän heti päättää, miltä ilmoilta ne olivat tulleet. Suven ja lännen ilmoilta oli jo suuri joukko, josta ennen tavallisesti oli ollut vain nimeksi, mutta Pohjanmaalta, Vienasta ja etenkin Lapista oli suurin osa. Ei ollut vilja metsistä kadonnut, muita oli vain maailmoita kierrellyt.
Kyyristyneenä loukkoon, naulassa riippuvain vaatteiden taakse, hän Tapanin lähestyessä rupesi hätäisesti parkumaan: "Elä, elä, elä tule!" ja sylin veti vaatteita itseensä niin lujaan kuin vaan taisi. "Hilma rukka ei tunne enää isää", sanoi äiti ja kiirehti hyvittelemään: "Isähän se on! Katsohan, enhän minäkään pelkää, tämähän on isä, tullut nyt sieltä Lapista, josta on odotettu."
Päivän Sana
Muut Etsivät