Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Syyskuun alakuloinen aurinko paistoi korkean männikkömetsän latvoilta käräjäkartanoon. Korkean männikön ja kartanon vaiheella lakson pohjassa väreili päivän tuulesta pieni lampi, jonka rannoilla lipisi kellastuneet lumpeet ja sinne tänne huojuvat, surkastuneet kaihilat. Lammin töyräällä seisovasta pajasta kaikui sepän vasaran totinen kolke, kun Antti astui santaista tietä käräjäkartanoon.
Jos ei oikeuteni tässä asiassa tulisi kysymykseen, niin saisi koko lampi olla vaikka hiiden kattilassa; vaan niinkuin asia nyt on, niin ennenkuin Lind-ryökäleelle annan perää, ennen hukutan itseni siihen. No, mikä sillä rengillä on, kuin jos rankkia olisivat juoneet! Meillä kotona nousevat jo kohta ylös, ja täällä maataan vasta ensimmäistä unta. Ehkä tämä paremmin kuuluu kuin tuo kello-rämppä.
Allani peilinä päilysi lampi, Ylläni siintävä kuulteli taivas, Eessäni karkeli lämpöinen auer Ja vierellä impeni istui. Mä onneni muistoja ääneti nautin Ja silmillä armahan silmiä etsin Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun Nään orvokin suuren ja kalpeen. »Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?»
Kuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin tuli päivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin eteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta ei ollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian pilkkopimiäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten, etten menisi sivuitse jo'en suusta.
Luontokin, vaikka taistelee ja voihkaa ja kärsii ja näyttää kuolleen valkoisen vaipan alle, pääsee rauhaan, iloitsee eikä näytä muistavan muuta. Ei kesäinen tyyni lampi lipattavine laineineen muista talvellista jääpeittoaan, ei lehto hiirenkorvalla ollessaan syksyn kellastuneita, putoilevia lehtiä, ei tyven meri myrskyä, ei kukkaniitty kuloa. Miksi minä sitten murheitani ja kärsimyksiäni!
Sillä yht'äkkiä tupsahtaa vaunu pilkkoisen pimeäksi, kun juna räsähtäen puskee mustaan tunneliin. Ollaan vuoriseudussa ja kuljetaan syvässä laaksossa kallioiden välissä. Niitten huipuilla on huoneita ja rinteet kasvavat köynnöskasveja. Mennään jokien poikki. Tuossa pyörii mylly, ihmeen sievä ja soma. Tuolla lampi, jossa joutsen koukistaa kaulaansa. Mutta sitten tullaan omituiseen seutuun.
Lapseni minua eivät enää tuntisikaan. Tottahan löytynee joku loukko maailmassa, jossa rauhassa saan päättää loput päiväni. Jää tänne, sanoi Mikko. Tosin ajattelit sinä meitä vastaan pahaa, mutta Herra on kääntänyt sen hyväksi. Tuossa on lampi, jossa kalastamalla saat loput päiväsi hauskasti kulumaan. Jää tänne, sanoi Katri, ja kun aika sinut jättää, tahdon ummistaa silmäsi.
Yht'äkkiä teki alho jyrkän käänteen ja eteen ilmestyi Vrillette'n hovi, takanaan metsäinen rinne ja toisella puolellaan iso lampi, jonka vesirajasta rakennuksen seinä yleni ja jota etupuolelta rajoitti korkea, laakson toiselle rinteelle kapuava kuusikko.
Kuin muotokuva näytettiin Hänen Majesteetillensa keisarinnalle, kerrotaan hänen sanoneen: Lampi, te olette tehnyt tehtävänne hyvästi, mutta kuinka menestyy minun hovipappini työ?
Hänestä oli mieluista tuo hiljaisuus puiden alla, joiden lehvät muodostivat katoksen polun ylitse. Kun metsä sitten harveni, niin lepäsi tuo pieni lampi täällä tummana ja hiljaisena, ja surunvoittoinen väre levisi sen ylitse, mikä on omituista maamme tuhansille pienille, kätkössä oleville sisäjärville. Hänen oma kotiseutunsa oli vesirikas, ja kentiesi juuri se tekikin tämän paikan mieluisaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät