United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti. Isoseni, ainoseni, Vie'pä tuota Wiipurihin, Saata kaupunnin kaulle: Tuo tuolta orihevonen, Tahi pieni tammasälkö, Jonk' on lampi lautasilla, Lähe länkien sialla, Josta velhot vettä juovat, Katehet kaloja syövät! Osta kahet kankisuitset, Vaskikannukset keralla!

Minä painuin sen rantaan, toivossa että siellä lie taloja. Se olikin lampi, noin virstan pitunen ja puolen levynen. Lumisade oli hälventynyt vähän, ja kajasti hiukan pohjonen taivas. Lammin toiselta puolen otti silmääni talon näköstä. Tarkastelin sitä yhä. Talohan siellä näkyi kuin näkyikin. Vaan mitäpäs siitä.

Niin uskollisna kuin taivaan tähdet iäti vilkkuvat vierekkäin, niin uskollisna kuin koitto ja päivä iäti toistahan syleilee; niin uskollisna kuin rannan ruusu valohon taipuvi kaihossaan, niin uskollisna kuin aalloton lampi taivaan häiviä heijastaa; niin uskollisna kuin ulapan kuohut iäti toistaan kaulailee ja kuolevat rannalla kalliohautaan ja pitkään suukkoon ja syleilyyn

Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin. Kuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä! Anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!" Tuopa Pohjolan isäntä tuosta suuttui ja syäntyi, kovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle Lemminkäisellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi."

Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi, Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi. Tyttö. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii, Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii. Poika. Likkoja vieään kuormittaisin Lappeenrannan kouluun; Siell' on päivät paremmat kun mustilaisen joulu. Tyttö. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan; Siellä lyövät ruuan päälle, kivimuurit kajaa.

Muinoin oli runsaasti koivumetsää, josta otettiin hirsiä asuinrakennuksiin. Mutta nykyään on metsä niin haaskattuna, että on vaikea saada muuta kuin polttopuuta siitä. Kaikki suuremmat tarvepuut ovat ostettavat. Useampia suurempia ja pienempiä järviä on ympäristöllä. Pieni lampi on myöskin keskellä Rishkovan kylää, mutta on niin matala etteivät kalat viihdy eivätkä elä siinä.

Ettäkö elämän onni ei ollutkaan siellä, mistä sitä kaiken elämäni ensin vaistosin ja sitten tietoisesti etsin? Eipä siis ollut. Kun ei ollut, niin ei ollut. Taas on tyyntä vettä, rannat nousee, aukee lampi, sitten virta, sitten pieniä järviä ja soilahteleva pitkä suvanto ja siinä se nyt sitten taas on kahden vaaran puristuksessa putous, jossa keltainen vaahto kaatuu kalliopaaden yli.

Mutta vielä on aikaa siihen ja ehkei se koskaan tapahdukaan vielä uivat sen mustassa vedessä ahvenet, niin isot kuin olisivat siinä aikain alusta yhtä kokoaan kasvaneet... Tuossa on vanhan isännän vuotava venhe ja rykelmä vitsamertoja kuusen oksassa. Jää siihen, lampi, laineitasi lipattamaan, minä lähden tietä, joka päitsesi kulkee, nousemaan lehtoon, joka rantarinteelläsi kasvaa.

Kera kultani rantoja kuljeksin ohi kumpuen, jolla me muinoisin oli istuttu iloa lyöden. Tähän jäimme ... ja kumpikin vai'ettiin, suviaikojen riemuja muisteltiin. Allani peilinä päilysi lampi, ylläni siintävä kuulteli taivas, eessäni karkeli lämpöinen auer ja vierellä impeni istui.

Mutta naapuriesi kanssa et sinä pidä yhteyttä, siihen olet liian ylpeä! Kernaammin kuljeksit kaupungissa renttuherroja kyselemässä. RUOTSILA. No, etkös sinä tee sitä samaa? Jos olisit niinkuin naapurin olla pitää, niin et tahtoisi minulta kiskoa lampeani. LIND. Lampi on minun! RUOTSILA. Vieläkö mitä! LIND. Kaksi sataa vuotta on se kuulunut minun tilaani. RUOTSILA. Eikö enemmän?