Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Kun uinuin lassa mä kehdossain, Näin taivahan tähtyet vuoteeltain Mut kirkkaampina kuin tähtönen koin Ain' ylläni valvovan nähdä mä voin Oman äitini armahat silmät. Nyt tultua neitojen maailmaan Tuhansittain tähtiä kohdata saan, Sinerväistäpä kaksoistähteä vain Niin hellää ja vienoa turhaan hain Kuin armahan äitini silmät. KAUNIIMPI SENT
Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpä vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iällä tällä Suuret sulhaset ajavat Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman vöittä, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta.
Ei tiennyt emoni rukka, Iso ei se ensinkänä Iso piikana pitävi, Emo lassa lallittavi, Mie vaan näissä naapottelin. Kyllä tiesi kurja miesi, Tunsi hurtta huovilainen, Alla aian maannehensa, Nurmet nutturoinnehensa, Lepiköt levännehensä. Ei tieä emo tytärtä.
Kun olin piennä paimenessa, Lassa karjan kaitsijana, Metisillä mättähillä, Kultaisilla kunnahilla, Kirjavaisilla kivillä, Paistavilla paateroilla; Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltona ajeli, Laulut läikkyi lainehina. Ne minä kerälle käärin, Sykkyrälle syylättelin, Panin aitan parven päähän, Kukkarohon kultaisehen, Rasiahan rautaisehen, Vaskisehen vakkasehen.
KUNINGATAR. Mun suokaa mennä hälle seuraajaksi. KUNINGAS RICHARD. Yks suru on, vaikk' yhdess' itkee kaksi. Mua siellä itke, ma sua itken tässä; Parempi poiss' kuin lässä, eikä lässä. Tietämme mitelkäämme huokauksilla. KUNINGATAR. Tie kellä pisin, pisin huokaus sillä. KUNINGAS RICHARD. Jok' askeleelta huokaan kaksi kertaa, Pitentäin vähää matkaa toista vertaa.
Kun oisin kuollut kuusiöisnä, Katonut kaheksan-öisnä, En oisi paljoa pitänyt Pikkaraisen pientaretta, Kyynärän pyheä maata, Eroon itkua vähäsen, Ison ei väheäkänä. Tahi kun karjassa kävelin, Lassa lammasten keralla, Kun oisi karhu kaatanunna, Susi surmannut minunki, Niinkun kaatoi lammaskarjan, Lehmät kaunoiset kaotti!
Niin vanha vuosi hiljaittain Vierähti vaivaloinen, Ja yhtä pian kiiruhtain Jo sijaan riensi toinen; Onk' iloinen vai iloton, Ei kukaan tiedä, varma on Ett' on se toisenmoinen. Hän lempeä ja voimakas Jo saapui, meit' on lässä. Uus aika nuori, toimekas Se meilt' on kysymässä: Jos Jumalan ja isänmaan Puolesta työmme ainiaan Täytämme elämässä.
Eipä mene mielestäni, Eikä muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen lassa, Pikku piikana visersin, Ilolla ihanan linnun, Leipojaisen leikitsevän, Tuolla pilvien povella, Vapaana, vaivatonna. Vapaa vaivoista poveni, Tuuvin ennen tuulen lailla, Kiiätin kipunan lailla, Lennin lehtenä lehossa, Perhosena pyörtänöillä; Mehun maistelin makian Kukan kultaisen kupista, Hopealta hohtavaisen.
Vaan kuningas, joka varsin hyvin huomasi yleisen pulan ja täyteen määrään muistutuksillaan jo oli tullut aikomuksensa perille, alkoi kohta puhua muista asioista ja kohta täyttä vauhtia muistutettiin äsken lopetetun sodan tärkeimpiä tapauksia, jossa vähäsen jok'ainoa kokoontuneista oli ollut lässä.
On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa mun kotikenttä kultainen, mä jolla leikin lassa, ja metsälammen laineeton oli lahden sinipinta ja yhtä tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta. Ja täällä hetkeni herttaimmat mä leikin elämästä, en tiennyt tuhon tuulista, en myrskyn mylvinästä, mut salmen suusta aukeevan mä seljän aavan luulin ja kaukaa kumman kohinan mä houkuttavan kuulin.
Päivän Sana
Muut Etsivät