Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Tienhaarass' seison nyt kuin aasi ihan; mua henki kutsuu, viittoo viehkeys lihan; mi viisaint' ensin valikoida ois. kaataessaan laseihin. Pien naukku vain, se harmit huuhtoo pois. katsoo kelloaan. Jo kahdeksan; on aika kohta lässä, pian pappi perheineen voi olla tässä. Nousee ja rupee järjestämään parvekkeella. Tännekkö pappi? NEITI SK
"Joka lassa lastatahan, Miessä mielehen tuleepi". Sananlasku sangen selvä, Valmistettu vanhemmilta, Heiltä mielehen otettu. Minä miessä nuorempana Kävin kerran Kokkolassa. Kuulin kummia sanoja, Kuulin siellä Kainulaisen Maani miehiä manaavan, Sanovan Savon sioiksi.
Täysikasvaneen tytön kasvoissa oli vielä sama mielenilmaus kuin hänen lassa ollessaan, koska hän istui koulunpenkillä ja kuulteli hartaasti opettajan sanaa. Joka sunnuntai kuului kirkosta urkujen soitto ja seurakunnan laulu kadun toisella puolella olevaan taloon, jossa juutalaistyttö hääri toimissaan, ahkerana ja uskollisena kutsumuksessansa.
Oudolta oli kumminkin Helasta ensimmäiset viikot uudessa kodissaan tuntunut Itse piti tietää lehmien lypsyn aika ja ylösnousu, ei ollut äitiä enää kylestä nykäsemässä. Ja olivat hänelle vähässä ajassa monta kertaa juohtunut mieleen äitinsä sanat: "hyvä on lapsen lassa olla, kun on vanhempi varana."
Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaisna,
Uskotkos sa taivaan Isään, Poikaan, Pyhään Henkehen?" Lapsi kulta, jo ma lassa,
Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaissa, Emon värttinän pituissa. Pani kullat kulmillensa, Sinilangat silmiltensä, Päähänsä hopialangat, Vaskilangat varrellensa, Istui maahan mättähälle, Vaipui varvikkosalolle. Varas katsoi varvikosta, Mies vihainen virviköstä; Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä.
Vaiko haudassa vasta tuo valkea vuosi koittaa, vuosi uus, joka rauhan suo, rakkaudella voittaa, vuosi kansojen, ihmisten, ihmis-ijäisyyden, tahto taivahan, tähtien, ääni äärettömyyden? Ei! Sen täytyy jo täyttyä täällä maailmassa, toivotun todeksi näyttyä kuin sen näimme lassa. Lapsenko uskohon uudestaan lien jo tullut itse, koska aivoilla tunnen vaan, aattelen sydämitse?
Noin minäki lassa lauloin: "Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti kovaosaista, Vesat viiassa yletkö, Ja pajut pahalla maalla, Koivut korpinotkelmoilla, Kankahaisilla karahkat!" Kasvoin siitä suuremmaksi, Korkiammaksi kohosin, Vuotin viikon vihkiäistä, Kauan kaunista valitsin; Sain viimein vihaisen miehen, Lihan syöjän, luun purijan, Tukan tuulille jakajan, Hapsien hajottelijan.
Sieltä kuului niiden naisten laulu, jotka pesivät ja pukivat lakintekijä-vainajan ruumista, valmistaen sitä huomispäivän juhlallista paari-tuomiota varten. Heidän laulustansa antakoon seuraava nyky-aikainen mukailus jonkun käsityksen: Näkymätön olento, Joka ilmaan sulit jo, Mutta vielä viivyt lässä Luona ruumihisi tässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät