Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Peitsen päässä Aatun pään hän äkkäs. Väristessä vanhain jäsentensä Ukko riensi polkutietä, kunnes Ehti paikkaan, missä poikain sarja Sorja vihollisten vieress' uinui. Harmahista ripsistään hän riisti Kyynelen ja katsoi ylpeästi, Luki kuolleet, ystävät ja oudot. Kaikki poiat löysi, paitsi Tuomaan. "Miss' on Tuomas? onko eloss' yksin Eikä täällä veljestensä luona?" Näin hän lausui.
Niin pian kuin olet laskeutunut siitä alas tätä nuoraa myöten, juokse Kreetan luo luhtiin, pelasta hänet liekeistä ja vie hänet sisareni, leipurin lesken luo Turkuun. Kun sitten saat oman leipäsi, niin nai tyttö pidä hänestä rehellisesti huolta, ja ole hänelle hellä puoliso! Kas niin, Herran haltuun, poikaseni! Ja tuo ankara vouti pyyhki salaa kyynelen silmästään.
veisasivat Sanna ja Inkeri. Vuoteella lepääjä toisti hiljaa »pääsinpäivä». Sitten hän avasi silmänsä, katsahti ylöspäin, hymyili ja sulki ne jälleen ja näytti nukkuvan. Hän oli päässyt. Koko hänen muotonsa näytti hymyilevän. Pentti istui vuoteen laidalla pää kumarruksissa. Hän pyyhkäisi karkealla kädellään kyynelen ahavoittuneelta poskeltaan.
"Poissa! i'äti poissa!" huokaisi hän, ja ristiin lasketut kädet irtausivat toisistaan, niinkun rauenneina tästä karvastuttavasta ajatuksesta. "I'äti!" jatkoi hän, syvälle, syvälle vavahtaen ja kirkkaan kyynelen irtautuessa hänen silmäripsiltään ja verkalleen vierressä hiljaisesta kauhistuksesta kalvettuvaa poskea alas. "Hänen kyynelensä olivat niin polttavan kuumat!
Silloin tällöin tuo hyväntahtoinen epikuurolainen huoahti, pyyhki silmäkulmastaan kyynelen ja kävi sen jälkeen kaksinkertaisin innoin uuteen ruokalajiin käsiksi tai antoi täyttää uudelleen juomasarvensa. »Hyvä mies», hän virkkoi toverilleen, »se oli inhottava tuomio ohhoo! Ei hullumpaa lintua, mitä? Glaukus parka! Minkälaiset hirveät käpälät sillä leijonalla on! Ah! Ah! Ah!»
»Ah, se on totta», hyväntahtoinen mutta kevytmielinen Sallustus vastasi pyyhkien silmäkulmaltaan kyynelen, »mutta hänen hermonsa ovat vielä niin ärtyneet ja voimansa murtuneet, että vain vaivoin tunnen entisen loistavan ja iloisen toverini. Mutta outoa on, ettei hän itse voi mitenkään selittää, mikä aiheutti hänen äkillisen mielenhäiriönsä.
Kesän loistoa päivän paahtavan niin vähän me saaneet liemme. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesää kiittää? Niin paljon on sortunut suruihin, niin niukasti riemua riittää. Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman.
Niitä oli paljon, niitä seisoi kuin solakoita, surullisia koivuja metsänä hänen ympärillään: tuttavia, tovereita, ehkäpä hänen omat sisarensakin, jotka vasta olivat astuneet toiveittensa elämään, mutta joita se ehkä kerran itkettäisi, niinkuin häntä nyt. Ja siitä kuivi kyynel ja kyynelen lähde, ja tuli sääli ja surku itseä ja kaikkia ja koko maailmaa.
Kyynel, joka vieri hänen poskellaan, putosi alas ja tapasi hennon lapsen, joka makeata unta oli nukkunut vaimon sylissä, heräsi sen kyynelen koskemasta. Tällä surullisella retkellä oli kaksi tarkoitusta. Samalla kun isää saatettiin viimeiseen lepokammioonsa maan poveen, vietiin hänen viikkokauden vanhaa lastaan kasteen liittoa tekemään Herran kanssa.
Ja lapset hyppi riemuissaan, Ja Musti möris iloissaan; Mut silmäst' äiti kyynelen Nyt pyyhkäs lausuen: »Pois, Musti, jälleen talohon Sen luo, ken ostanut sun on. Ei auta; hoviin jälleen vaan Taas Musti saatetaan.» Mut Musti palas, takaisin Hän kolme kertaa vietihin, Sai leipää, selkääns' vuorottain; Mut siell' ei pysy vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät