Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Nyt hän tiesi, mitä tuo miehekästä rakkautta säteilevä katse kertoi, nyt hän ymmärsi, mitä sisälsi tuo valtava tunne: sinä olet oman olentoni osa, olet eheyteni ja onneni luoja. Hänen katseensa sumeni. Hän tunsi, miten monella tavalla ihmislapset saavat niittää omain erhetystensä kyynelviljaa, ja sen sadon katkeruus puristi kyyneleen hänenkin silmästään.
Setäkin pyyhkäisi kyyneleen silmästänsä ja tahtoi vielä kerran, että lähdettäisiin pois, sillä häntä harmitti samalla, että hän oli tehnyt itselleen ja lapsille tämän haikeuden; mutta Amrei sanoi lujasti: "Jospa menisittekin, niin minä en mene". "Kuinka? Etkö aio lähteäkään?"
Ei saanut Marja sanotuksi muuta kuin hellän ihastuneen: Voi sinua, Shemeikka! Hänen mieltään huikaisi, veti kyyneleen silmään, harsoon maailman ja elämän. Silmä itki, sydän iloitsi tietämättä kumpikaan mistä. Sillä somempaa, sievempää ei voinut missään olla. Uskottelin sinua, Marja, on vainenkin minulla talo toinenkin kuin tämä. Jos sinne halunnet, menemme? Jos tähän tyytynet, jäämme? Jäämme.
Hän syleili häntä. Hämärä oli salissa, vaan Maria tunsi kuuman kyyneleen polttavan poskeansa, kun hän Annaa suuteli. «Ihmissydänten tiet ovat kummalliset«, sanoi vihdoin Klaus. «Intojen myrskyt eivät enää pauhaa minun sydämessäni, niinkuin kahdeksan vuotta tätä ennen. Minä tiedän, että sinä, Maria, olet onnellinen, se minun onneni.
Mun siinä sumentuivat silmät, viime sanani oli nimi Neitseen; siihen ma kaaduin, jäi vain sinne ruumis kuollut. Ma totta puhun, eläville kertaa: Jumalan enkel' otti mun, mut piru pimeyden huus: 'Miks viet sa saalihini? Ijäisen hänestä, laps Taivaan, saanet vuoks kyyneleen, mi hänet multa riistää, mut muuhun nähden mull' on toiset tuumat.
"Eikö tuo ollut hyvin tehty häneltä?" kysyi Eva; "Kuinka monta hupaista hetkeä eikö hän ole tämän kautta valmistanut meille!" "Oi, jalo ystäväni!" huudahdin minä, ja tunsin kyyneleen kostuttavan silmiäni; "löytyykö maailmassa ketään ihmistä, joka niin vähän pitää omasta hyödystänsä, kuin Bolton!" "Ah, Harry! miks'ei hän saata mennä naimisiin ja olla yhtä onnellinen kuin me?"
Tuonen rauha-rannoille Kiiruhdit jo eellämme. Mutta hetket nopsaan vaihtuu, Esirippu eestä haihtuu. Salve, salve! Uurna kallis, hyvästi! Hyvästi, sä tuhka pyhä! Salve, salve! Ilicet ire licet Seurata miks saa me emme? Hautas olkoon sydämemme! Suloisesti lepää siellä, Yhtyämme tuonen tiellä. Lohdun minkä meille suo Pisarat nuo pyhän veen? Väikkyänsä miksi luo Soihdut sumun kyyneleen?
Sanoi, että kiihkeämmissä kristityissä tapahtuu semmoista useammin, hänessä vasta ensi kerran. Molemmat istuimme sen jälkeen vähän aikaa noloina ja neuvottomina. Emmekös mene päivälliselle? kysyin minä lopuksi. Mennään vaan, vastasi Karuliina. Ja minä luulin nähneeni hänen silmässään kyyneleen. Me olimme laskeuneet kirkastuksen vuorelta alas.
Raskaita huokauksia nousi hänen raskautetusta sydämestänsä kenenkään niitä kuulematta, kunnes eräs koulusta tuleva lapsi häneltä kysyi, mitä tahtoisi. Murheenalainen mies vastasi: onkos korkia konsistoriumi itse kotona? Lapsi vaan ymmärsi miehen huolellisen muodon ja kyyneleen hänen silmässänsä, jonka vuoksi kiiruhti noutamaan äitinsä.
Tekokyyneleistä tai kastetusta nenäliinasta ei näkynyt rahtuakaan. Silmät maahan luotuina hän seisoi haudan partaalla; ja kun hauta oli siunattu ja kellot paukahtivat soimaan, luulin hänen silmässään nähneeni kyyneleen, nähneeni sen ensikerran eläissäni. Syyskuun 15 p. "Syksy on tullut ja myrskyelee". Siunattu on maa, sato runsas.
Päivän Sana
Muut Etsivät