Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Sanoi, että kiihkeämmissä kristityissä tapahtuu semmoista useammin, hänessä vasta ensi kerran. Molemmat istuimme sen jälkeen vähän aikaa noloina ja neuvottomina. Emmekös mene päivälliselle? kysyin minä lopuksi. Mennään vaan, vastasi Karuliina. Ja minä luulin nähneeni hänen silmässään kyyneleen. Me olimme laskeuneet kirkastuksen vuorelta alas.
"Ei ei", sanot Maria, lämpimästi katsahtaen, "olkoon pikemmin sanottu meistä, että me molemmat olemme yhdessä lähteneet vaellusmatkalle. Emmekös olisi onnelliset! Meillä on terveys ja voimat; meillä ei tosin ole yltäkylläisyyttä, vaan kuitenkin riittävä jokapäiväinen leipä; rakkaat lapsemme ovat suurena ilonamme ja me rakastamme toisiamme; emmekö siis voisi olla onnelliset!"
Niin hevosta se on; eikös niin, Porthos, emmekös syö hevosta? Ehkäpä satulaa myös! Ei, hyvät herrat, kyllä satula on jälellä, sanoi Porthos. No totta tosiaan, nyt olemme yhtä hyviä kaikki, sanoi Aramis: voisippa luulla, että olemme ennakolta suostuneet. Mitäs minun oli tekeminen, sanoi Porthos, hevonen herätti kateutta kaikissa, jotka kävivät luonani, enkä minä tahtonut heitä loukata.
Sielläkös rätinä nousi: "Emmekös me heti huomanneet, että tyttö oli sinun henttusi, etkä ole meillä siitä mitään virkkannut. Saakelin komea tyttö ja hyvän huolen hän näytti sinusta pitävänkin, kun latoi kartanolle tuommoisen ruokakasan. Ei näy pojalle heti nälkä tulevan", hälisi majatalon väki. Matti oli niin raskaalla ja synkällä mielellä, ettei noihin hälinöihin voinut juuri mitään vastata.
"Niin, voisi", kertoi Richard. "sano pikemmin: emmekös nyt ole onnelliset! Mitä tarvitsemme enempää! Minä tunnen tänä iltana itseni täysin tyytyväiseksi.
"Isä," lausui Jenny, "ole nyt rehellinen ja anna näille nuorille herroillekin moitteita. Me olemme tosiaankin saaneet jo kylliksi; emmekös, ole, Mary?"
Mitä hän puhuu? kysyi Nehljudof isännöitsijältä. Der erste Dieb im Dorfe, sanoi saksaksi isännöitsijä. Joka vuosi on tavattu metsänvarkaudesta. Opippas sinä ensin vierasta omaisuutta kunniassa pitämään, sanoi isännöitsijä. Emmekös me sitten pidä kunniassa sinua, sanoi vanhus. Emme voi olla pitämättä sinua kunniassa, olemme kaikki sinun vallassasi, sinä voit punoa meistä vaikka nuoria.
Tämä väkevä, ylenmäärin syötetty herra, samoinkuin itse Nehljudofkin, oli hämmästyttävänä vastakohtana noille laihoille, ryppyisille talonpojille heikkoine lapaluineen, jotka heillä tuntuivat mekon alta. Ruhtinas tässä tahtoo teille tehdä hyvän työn antaa maata, mutta te vaan ette sitä ansaitsisi, sanoi isännöitsijä. Vai emme ansaitsisi? Vasilij Karlovitsh, emmekös ole sinulle työtä tehneet?
Eikös täällä ... missä ne oli ... vasta olleet seurat ... ja enkös minä ollut siellä? Olihan täällä ... mutta ne olivat eilen illalla, ja nyt on jo maanantai-ilta ... elkää sitä muistelko. Ettekö tahtoisi vielä? Hän tarjosi minulle maitokupin, mutta minä työnsin sen pois. Eikös siellä ... emmekös me siellä ... pahennuksenhan me siellä teimme?
Emmekös me käyneet yhdessä soutelemassa, ja kun isänne tuli näyttämään kirkkoa, niin kohosimme ylös kellotapuliin katsomaan näköalaa? Muistatteko? Josko Elli muisti! Te sanoitte niin äärettömästi rakastavanne suuria näköaloja. Niin minä teen vielä nytkin. Jos vain suinkin voin, valitsen itselleni asunnot niin, että ikkunasta voi nähdä kauas.
Päivän Sana
Muut Etsivät