Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
BOLINGBROKE. Sua kiitän, jalo Percy; usko pois, En mistään tunne onnea niin suurta Kuin siitä että ystäväni muistan; Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy, Niin on se palkitseva hartaan lempes; Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää. NORTHUMBERLAND. Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitä York-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?
BERENICE: He hajoittivat Judean kansan ja hävittivät pyhän kaupungin, mutta juutalainen vallitsee kuitenkin maailman valtijasta ja kaikki on kohta minun kädessäni. LYSIMAAKOS: Kaikki, ainoastaan ei kosto. Kuinka tahdonkin. LYSIMAAKOS: Ei ole koston jumalaa. On ainoastaan niittäjä, joka korjaa eloa maailman pellosta. Missä kypsyy hedelmä, siellä se korjataan.
ANEMOTIS. Nyt maille etelän taas palatkaamme, kevääsen Kypron ikikukkivaan, oi, itketty, oi ihanainen maamme miss' satakieli soittaa soitintaan, rypäle kypsyy, nähdä palmut saamme ja lapsuussiskot taasen tavataan. Tää unta onko? Isä, kätes suo! Tää onko maani? Ystävätkö nuo? Mun taaksein valtameren usmat haipuu ja pohjan talvi-yöt ja vuoret vaipuu ja revontulten synkkä loimo tuo.
Ehkäpä sentään elpyy vielä Särkynyt sydänrukka; Kukkiihan talven jäisen jälkeen Jällehen kummun kukka! Puhkeehan talven tuulten jälkeen Lauluhun kevätkerttu; Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy Tuoksuva tuomen terttu! LAPSEN LEIKKIESS
Hän viittasi laveaa kenttää, jota hän kylvi molempain renkiensä avulla. "Tämä kaikki nousee idulle ja kypsyy, kun meidän Gervais opettelee puhumaan ja kävelemään. Katsohan nyt meidän valloittamaamme maata!" Hän oli hyvästä syystäkin ylpeä siitä.
Hänen äänensä vapisi, ja tajuamattansa katsoi hän hyvin hellästi ja rakkaasti Horniin. Ei millään sanoin voida kuvata, mitä nyt liikkui nuoren neidon sydämmessä. Ei kukaan tiedä, sanoo eräs venäläinen runoilija, ei kukaan ole nähnyt eikä koskaan ole näkevä, kuinka siemen, herätettynä eloon ja kukoistukseen, taimii, kasvaa ja kypsyy maan povessa.
Turman aikeeni jo kypsyy: Karitsan rakkaan uhrata ma kärsin, Näin kyyhkyn kaarnesydäntä ma järsin. VIOLA. Ja minä teidän lohduksenne vielä Tuhannen surmaa kärsin ilomiellä. OLIVIA. Mihinkä nyt? VIOLA. Sen jälkeen, jota lemmin Elämää, silmäterää tulisemmin, Enemmän, enemmän kuin naista lemmin. Jos teeskelen, te, taivaan valtiaat, Mua lemmenpettäjänä ruhjokaat! OLIVIA. Voi, mua, kurjaa!
Ja ne hänen kunniansa kaunistuksen pudonneet kukkaiset, jotka lihavata laaksoa ylemmäisellä puolella ovat, pitää tuleman niin kuin se, joka varhain suvella kypsyy, jonka joku nähtyänsä ja käsillä pidellessänsä syö."
Ylempänä kypsyy toukokuun hunaja vielä avoinna olevissa astioissaan, joitten reunoilla valppaat joukot pitävät huolta keskeymättömästä ilmanvaihdosta. Pesän keskellä, sen lämpimimmässä osassa, kaukana valosta, jonka timanttisäteet tunkeutuvat sisään yhdestä ainoasta aukosta, uinailee eloon herätäkseen tulevaisuus.
Ja se on silloin päätetty, sanoi hyvässä toivossa Pekka. Siinä on nyt kaksi vekeellä kuin Koposen potatit ahjolla, että jos ei toinen kypsy, niin kyllä kypsyy toinen. Jos ei tytöt rupea höylimmäksi, niin me heretään nöyremmäksi ja lähdetään ja lauletaan erojaisiksi, että "Tällaisille päiville se mamma meidät laittoi: viheriäisen koivun oksan kätehemme taittoi."
Päivän Sana
Muut Etsivät