Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Siinä on ainoastaan osa totuudesta, ja kylmin ja kovin osa päälle päätteeksi, ja se joka lausuu osan totuudesta ja salaa loput, hän valehtelee." Kenelm: "Kiitoksia tästä nuhteesta. Minä tyydyn siihen. Epäilemättä minä lausuin valheen se on, jos minä täyttä totta tätä tarkoitin; ja jos en sitä tehnyt, niin " Laulaja: "Te valehtelitte itsellenne." Kenelm: "Aivan oikein.
Mun hyvästellä suokaa, vain hyvästellä. Suokaa, sallikaa vain hetkinen mun heitä nähdä taas! Viel' ehkä paranen. Ei, hyljätty mä olen, karkoitettu, itseni oon itse karkoittanut, hänen ääntään en koskaan kuule enää, kohtaa koskaan, en koskaan katsettaan ANTONIO. Suo miehen, jok' ei seiso kylmin mielin sun vierelläs, sua muistuttaa: et ole niin kurja, kuin sä luulet! Miehistäy!
Tässä seurasi hetkisen äänettömyys ja sitten kuului laulu taas, mutta nyt vaan pikkuisen matkan päästä mäeltä. En koskana usko karskia poikaa, Sen mieli on kylmin ja kankein. Mä sieväni, sorjani valitsen vaan Se kaikist' on pulskin ja parhain. Tässä vaikeni laulu. Bård tunsi mielensä kummalliseksi; hän mietti ensin hetkisen ja lauloi sitten: Ken laulaa lehdos' vihannass' Siimeksessä aikojaan?
Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset! Charles Baudelaire Kuin enkeli kepein siivin sun vuoteellesi hiivin, yön tullen hämärän sun uness' yllätän. Sua suutelen, armahin, hienoin ma suudelmin kuudan-vienoin ja kuin käärme kostehin ja kylmin, petollisin. Taas koitteessa kalpean aamun näät väistyvän valkean haamun tulen illalla jällehen.
"Se osoittaa kauneuden tunnon puutetta," sanoi Cecilia, "jos hän tahallansa sen teki. Mutta kenties häntä väärin käsitettiin, tai hän ehkä joutui hämille." "Väärin käsitettiin se on mahdollista, mutta hämilleen hän ei tullut. Hän on kylmin mies minkä milloinkaan olen tavannut. Tosin en ole paljon hänen seurassansa ollut. Viime aikoina Cambridgessa oli hän paljon yksinänsä.
Mä ennen kättä kuolon tervehdin kuin hänen, joka kylmin, jäykin mielin voi minut päästää. Täältä lähden mä! Nyt varo, itseäs äl' anna pettää hyvyyden, ystävyyden varjon minkään! Ei kukaan sua petä, ellet itse. NELJ
Siit' asti ruumiini riutuu näin, Ja ma kuolen kaihoon vainen; Hän kyynelillään kylmin päin Minut myrkytti, onneton nainen. Veenpiirin takaa kaukaa Kuin kangastus ilmaantui, Ja kaupunki torninensa Siin' iltausvissa ui. Saa kostea ilmanhenki Veet harmaat liikkumaan; Vait murheista kulkua soutaa Mua laivuri purressaan.
näin kullanväriset ma portaat ylös kohoovan, valon läpivälkyttämät, niin ylös, ettei nähdä voinut silmä. Ja alas asteita sen käyvän näin ma niin monta loistoa kuin kaikki valot taivaalta oisi siihen siroitetut. Kuin päivän ensi koittehella naakat kokoontuu luonnonvaiston mukaan ynnä lyö lämmetäkseen ilmaa siivin kylmin,
ANTONIO. Siis kylmin mielin, täysin tietoisena sua pitääkö mun vahingoittaa kohta? TASSO. Sen huolen tahdon säästää sinulta. Nuo sanasi mua eivät pidätä! Mun vapaaks julistit, ja tämä ovi, mi vie luo ruhtinaan, on avoin mulle. Valita sinun annan. Toinen meistä! Pois lähtee ruhtinas. Ei hetkeäkään saa hukata. Tee pian valintasi Kuin käyneekin, mä menen, ellet sinä.
"Nuo ihmisparat eivät uskalla koskaan lähteä temppelistä, paitse juhlakulkueissa ja ennen auringon nousua. "Soi niin kovin sääliä herättävältä, kun hän sanoi, että hän aina oli niin hirmuisesti väsyksissä ja että hän vielä niin mielellään nukkuisi, kun hän jo herätetään puolihämärässä menemään ulos, juuri kun ilma on kylmin ennen auringon nousua.
Päivän Sana
Muut Etsivät