Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Vähän aikaa vielä juteltiin niitä näitä, mutta sitte istui Jaakko pöydän ääreen, luki Raamatusta kappaleen ja sanoi sen tehtyänsä: "Kyllä nyt jo olemme väsyneet, ja aikakin on levolle mennä". Matti vastasi haukotellen: "Kylläpä olemmekin, mennään vaan maata".
Kylläpä on koko kuikelo, vaan eipähän kuole... Ei se toki kuole ... siinä saattaa olla kuikelota jäämättömään päivään, kunhan sitä vaan elättää, ja elättäähän sitä pitää, kuikelota... Eee .. suutaanpahan naputtaa, siihen pitäisi kuikelon nieluun tunkea syömistä... Eee ... syömistä toki, hyvää sukua... Eiköhän vaan nouse juonittelemaan, hyväkäs.
En niin mistään erityisesti ... niin vain minusta tuntuu. Kylläpä teillä on tarkka silmä ... alkaa oikein peloittaa ... täytyy ruveta olemaan varuillaan. Se on huono tapa salata jotain, sillä silloin juuri minä otankin selon. Ette te saa minusta selkoa, jos oikein tahdon. Miksi te sitten tahtoisitte? Enhän minä tahdo, minä vain sanon, ettette saisi, jos tahtoisin.
MILLER. Vielä yksi! (Tyytyväisenä) No, kylläpä niitä tulee, kylläpä niitä nyt tulee. Sano että hän astuu sisään. Ei, kuule, elä vielä! (Erikseen) Menen kamariini ja annan hänen vähän odottaa, niin se tekee suuremman vaikutuksen. (
»Kylläpä arvasin, että hänellä oli ollut näin hyvä opettaja», virkkoi Ludvig; »mutta minulle on tärkeätä saada vastaus ensimäiseen kysymykseeni. Oletko nykyään saanut mitään tietoja sisarenpojastasi? Siirtykää syrjemmäksi, hyvät herrat», lisäsi hän, kääntyen kamariherrojensa puoleen. »Sillä tämä asia ei kuulu muille kuin minulle.»
Odotan sinua viiden jälkeen luokseni. Tule Antin kadulta puutarhan kautta, niin ei sinun tuloasi kukaan huomaa. Oma Impesi." Vie tämä nyt sinne, mihin hän sanoi asettuvansa asumaan. Lääkettä ei ole tarvis, sillä enhän minä kipeä ole. SOHVI. No, äläpäs huoli! Kylläpä neiti osaa teeskennellä hyvästi. En totta tosiaan minä osaisi mokomasti. Petkuutti omaa enoansa, niin että pois-tieltä.
»Kylläpä minä tulen, hyvä herra», sanoi Martius Galeotti, ja läksi Le Glorieux'n seurassa luultavasti senvuoksi, ettei hän nähnyt mitään poispääsön keinoa. »Niin, hyvä herra», virkkoi narri matkalla linnaan, »siinä te teitte oikein.
Hänen kasvonsa loistivat, ja silmät säteilivät saaliin runsautta. Veneen pohja oli valkeanaan lahnoja ja siikoja, mutta paras saalis oli padosta saatu suunnaton lohi, jonka pojat vaivoin saivat veneestä nostetuksi. Kaunis juhannuskala, vai mitä? Mutta kylläpä onkin! huudahti ruustinna. Se on sinun onnellasi saatu, mamma! Sinä et huomaa vieraita, pappa.
Vaan kylläpä tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka ylös nenään, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi oikeastaan sen haju, jos aivan likeltä nenäänsä hengittäisi? Tai jos kerran kujeillessaan sitä nuuskaisi?
Kylläpä ymmärrän paremmin kuin herra luuleekaan. Henrikson. Etkä ymmärrä, sanon minä. Maiju. Ymmärränpäs, sanon minä... Herra menee vähän nauttimaan raitista ilmaa ... sehän on aivan luonnollista. Henrikson. Niinkö sinä luulet? Maiju. Juuri niin!... Jonkun kerranhan luontokin vaatii osansa. Henrikson. Mikä luonto? Maiju.
Päivän Sana
Muut Etsivät