Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Riistä, Taina, tyttäresi Ukko utran polven päältä. TAINA. Anna lapseni iloita, Pyhä on polvi laulajalla. AINO. Kuulen kummaksi sinua, Loitsijaksi, laulajaksi. Mutta päästä polveltasi. Tuoll' on toiset karkelossa. Siellä vartovi minua Kirrikin kulossa mielin. V
Jo aukenee taivaan kultainen portti, jo kiiltää hopeakirkas elämän virta. Avatkaa räppänä, avatkaa ovi, että kuulen selvästi kotimaani soiton siellä on minun kotini, sieltä minä tänne lähetettiin kouluhun kovan elämän, orjantyötä oppimahan; vaan kohta, ja kohta, ja kohta viette te te kauniit siivelliset taaskin vaivaisen vaimon kultanurmen kainalohon, Tuonelan sinisalihin.
Kevättoivon ken Suomesta sammuttais Ja kansalta onnen uskon? Ken päivyen taivolta riistää tais Ja pilven rannalta ruskon? Mun kansani kevät se kajastaa, Se on uskoni varma ja vakaa, Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa, Se on tuleva talven takaa. Ma jo auteret armaat siinnossa nään, Ja virtojen vuolahat välkyt; Kotirantojen koivut on vihreissään, Ja mä kuulen jo lintujen helkyt!
Larsson jatkoi: Teidän armollanne on oikeus selittää tarkoituksenne; minä olen kenties liian paljon vanhoja asioita muistellut. Mutta koska minä nyt, niinkuin sanoin, olen köyhä, niin en voi ottaa pitääkseni huolta edes puutarhurinne toimeentulosta, ja sentähden lienee parasta, että lopetamme tämän keskustelumme tähän. Mutta vielä yksi sana! Koska kuulen, että olemme samaa mieltä lastemme suhteen, mutta kun mahdollisesti voi tapahtua, että heillä olisi oma päänsä heilläkin niin, ken tietää, kreivitkin voivat joskus ruveta hulluttelemaan niin luvatkaamme tässä kaikkinäkevän Jumalan edessä, te minulle ja minä teille, ettemme ikipäivinä sanalla tai teolla suostu lastemme yhtymiseen!
Suutari näki Pekan lopettavan ja kysyi: Mitä siihen nyt tuli? Muutamata laulua se kerran pyyti, niin sen kirjoitin. Enpä osaa uskoa, etkö liene muuta kirjoittanut. Katso itse, niin uskot kai sitten. Pekka tiesi ettei suutari tuntenut kirjoitusta. Kyllä minä kuulen, kun luet itsekin.
Jo korvani kiurun kuuli. Käyn kevättä katsomaan. Voin sukset jo aittaan kantaa. Nyt pieksuni voitelen ja kohti ulapan rantaa käyn hiljaa, kurkkien. Jo kaukaa äänet kuulen nuo hurjat keväiset. Kun rannalle ehdin, luulen kaikk' irti on aavehet. Kuin intohimot hullut sydämissämme siitetyt vapahaks olis äkkiä tullut ja hyppelis hihkuen nyt. Ja ilmassa vinkuu ja soipi ja tuhannet siivet lyö.
Nyt alkaa kellot tapulissa täydellä mahdilla soida ja minä kuulen soittoon vastattavan, juuri kuin olis toisella puolella seurakuntaa toinen torni, jossa soitetaan. Mutta minä en käännä silmiäni hetkeksikään pois saattojoukosta, vaan katselen kahdella silmällä satana silmänä ja näen, kuinka ruustinna kävelee kohta varakantajien perässä huojuen ja pyyhkien silmiänsä.
Oman uskontoni himmeät aavistukset kuulen nyt aurinkoisina sinun huuliltasi humahtelevan. Maunu Tavast seisoo nyt kokonaan auringon valaisemana keskinäyttämöllä, käsi koholla kohti valkeutta, kuin tietäjä tuleviin aikoihin tuijottaen.
Ei minulla mitään lahjakirjaa ole. HEIKKI. Hän sanoi itse jättäneensä sen teille. KAUPPANEUVOS. Hän, ja hän, ja hän! Kuka hän? HEIKKI. Neiti Sidensnöre. KAUPPANEUVOS. No, ja mitä hiivattia teillä on tekemistä neiti Sidensnören lahjakirjan kanssa? HEIKKI. Minä vaadin sen teiltä takaisin ja minulla on siihen oikeus. KAUPPANEUVOS. En usko, ennenkuin kuulen sen häneltä itseltään.
Jos minä olisin Antin sijassa, minä menisin suoraa päätä jonkun miljonan-omistajattaren luokse ja sanoisin hänelle: 'Hyvä neiti tai armollinen rouva, teillä on rahaa, minä osaan käyttää ne oikein. Menkäämme naimisiin! Ja saisit niin varmasti rukkaset, nauroi Soisalo. Ei, veljeni, kyllä on parasta, ettet kosi! Kuulen heti, että sinun on heitettävä asia Antin valistuneesen huolenpitoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät