Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
On yhteen palaankin varmaan viisi neliökilometriä ja kahta puolta Lainiojokea saa tuhansittain runkoja kaataa jokeen. Ja ne ovatkin runkoja ne, sylet eivät yllä monenkaan ympäri. Kyllä minä sen näen ja kuulen, että on täällä metsiäkin, mutta noita soita on paljon. Jos soita ei olisi, niin palsta ei olisi näin laaja. Suot ovat tulleet suuressa jaossa ilmaiseksi.
Sydän kutistuu kokoon, ja minusta tuntuu kuin täytyisi minun puhjeta katkeraan, valittavaan itkuun. Seuraavassa silmänräpäyksessä valtaa minut hellä myötätuntoisuuden tunne koko kärsivää, onnetonta ihmiskuntaa kohtaan. Oi, te poloiset ihmisraukat! Nyt näen, miten he kaatuvat surmaa tuottavien kuulien silpomina, kuulen hirmustuttavia huutoja ja muistan, että *minunkin* rakkaimpani kuoli samoin...
Minä olen koettanut rohtoja ja kun olen ottanut sitä illalla, niin olen nukkunut raskaasti aivan heräämättä liki puolen päivää seuraavana päivänä. Minä kuulen joka ilta että Olli ähkyy hengenahdistuksesta ja luulen, että hän säännöllisesti joka ilta ottaa jonkunlaista rohtoa teelusikallisen. Kuuntele!"
suvaitse tulla lähemmäksi rantaa ja edetä niin paljon, että kuulen, sa mitä laulat.» Noin ma hälle lausuin. Ja jatkoin: »Muistutat Proserpinasta, millainen, missä oli hän, kun äiti kadotti hänet, hän taas kukkakevään.» Kuin nainen karkeloiva kohti liukuu likellä jalat toisiaan ja maata ja tuskin toista eteen toisen siirtää,
Kuulen ajatuksissani keveitä tassuttelevia askeleita, oven takana supatetaan salamyhkäisesti, tartutaan epävarmasti avaimeen, ja sisään työntäytyy jono veljiä ja sisaria, joista pisin tuskin ulottuu lukkoa kiinni vääntämään. He ovat tulleet kuluttamaan luonani iltapäivää, joka hämärän tuloa ja joulukuusen sytyttämistä odottaessa on niin tukalan pitkä.
Tosimman toden meistä puhuin minä, Se myöntäkää: te sanoitte mua veljeks, Mut sisar olin; minä teitä veljiks, Jot' olittekin. CYMBELINE. Yhtyneet jo siis! ARVIRAGUS. Niin olemme. GUIDERIUS. Ja heti rakastuimme, Siks kunnes hänet kuolleeks luulimme. CORNELIUS. Niin, kuningattarenko juomasta? CYMBELINE. Oi, kumma vaisto! Milloin kuulen kaikki?
Mutta kun nään sinut jälleen, silloin mun silmäni vettyy, taas käsi hyljätty kohoo, taas sydän pettynyt pettyy. Nään, miten sielusi sunkin kurkottaa mua kohti, kuulen kuin sydämesi nyyhkii, kerran mi toivoa tohti. Lasket sa leikkiä jälleen; taas käsi tarjottu vaipuu, muuta ei meillä kuin muistot, murhe ja toistemme kaipuu.
Fredrik, ensi kertaa kuulen sinulta kiellon pyynnölleni, nyt jo, kun vasta olemme pari kuukautta olleet yhdessä!" "Kokonaista seitsemän." "Vai niin, siis on aika ruveta olemaan vaimonsa tyrannina!" Emelie rouva jatkoi vielä vähän aikaa samalla nuotilla, jonka loppuna oli sydäntä särkevä: ah! siihen kuuluvain kyynelten kanssa silmissä, jotka olivat siniset kuin taivas. Muuta ei tarvinnut.
Saara? Oi, on jo viidettä vuotta siitä kuin viimeksi kuulimme mitään hänestä ja kaikki tiedustelut ja kyselyt ovat olleet turhat. Ehkei hän enää ole elävien joukossa! Monta kyyneltä olemme vuodattaneet hänen tähtensä. Oi, jospa hän vielä palaisi! Olisimme onnellisemmat kuin ennen; minä tunnen sen. Hänessä oli hyvää ja jaloa; mutta hän oli eksynyt. Kuulen äitini hiljaisten askeleiden lähestyvän.
Kuulen kuin laulun hyminää kukkasnupusta» hän kallisti suurta päätään kuunnellakseen. »Maailmassa laulaa niin monta nuppua; mutta minä istun tässä kuuntelemassa yhtä, jota sattumalta tunnen hiukan ... joka maksaa minulle vuokraa» hän lopetti ujosti, vetäytyen takaisin kuoreensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät