Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ja taas päivällispöydässä: Hyvä ystävä, nyt on liha taas paistettu liian kovaksi. Se on aina liian kovaa. Ei aina, hyvä Entusius. Maanantainahan se oli sinusta ihan paraiksi paistettua. No, melkein aina sitten. Kuulehan, rakas Entusius, tänään oli minulla vieraita enkä voinut mennä itse keittiöön katsomaan Riittaa niinkuin muuten aina teen.
Niinpä kyllä, mutta kuulehan, d'Artagnan veikkoseni, mikä kova onni minua vainoo, vastasi Porthos mitä huolettomimman näköisenä; minä kirjoitin hänelle ja pyysin lähettämään jonkun viisikymmentä louisdor'ia, jotka välttämättömästi tarvitsisin tässä tilassani... No niin? No niin, hän mahtaa olla maatiloillansa, sillä minä en ole saanut mitään vastausta. Todella? En ole saanut.
*Terzerola*. Kuulehan, Tinto, minulla on niin kova nälkä. *Tinto*. Olehan hiljaa, niin saat kuulla. Kuun ukko pyysi Preciosaa tanssimaan. Mitähän hän vastaa? En voi tulla; tiedätkö sa, Mik' on huoli rinnassa: Vankina nyt Preciosa, On Rinaldon linnassa. *Kanonada*. Niin, kyllä on kauheata vankina olla rosvojen luona.
No, meidän harmaa kissamme se on, sillä on poikia korissa. Kuulehan nyt huusi se taas! Mitä sinä äsken puhuit, että tänne on tullut useampia lapsia? Kaksosia ... kolme tai neljä kappaletta... Sellaistahan tapahtuu joka päivä. Mutta nyt minun mielestäni sinun, Kaisa Muori, pitäisi joutua kylään ennen, kuin kukaan muu ehtii kertoa ne suuret uutiset. *Kaisa*. Niin, totisesti sen sanoit ihan oikein,
Mutta muistathan, kuinka Valpuri Eerikintyttären suukkonen kärvensi kuninkaan huulia kuin tuliset hiilet. Kaarle-kuningas on liian viisas tarttuakseen tenhottaren pauloihin. Mutta kuulehan Bertelsköld, minulla on ehdotus sinulle tehtävänä. Asetu seitsemäksi päiväksi tien viereen, jota vaunut kulkevat, ja katsele oikein tarkoin kreivitärtä, joka niissä istuu.
Hän oli tavattoman hellä ja sydämmellinen, mieleni suli täydellisesti, en tuntenut enää vähääkään katkeruutta. Mutta minun täytyi kääntää kasvoni pois, sillä kyyneleet yhä tunkivat esille. Ehkä sinulle onkin terveellisempää, kun pääset ajoissa nukkumaan. Ja kuulehan, me ratsastamme täältä ohitse, niin saat sinäkin nähdä meitä.
»Kuulehan, Alette, uskotko, että minulla nyt on jotakin, mille elää vai etkö sinä sitä usko?» »Ja miten sitten myöhemmin käy, kun sinun yhä vain on matkustettava?» puhkesi hän epätoivoisena puhumaan.
Onko sinulla muualla olopaikkaa kuin minun luonani, Alette?... Elä nyt enää ole suutuksissasi, kuulehan... Myönnän olleeni kovin ajattelematon, oikein kauhean itsekäs sinua kohtaan miten vain tahdot; mutta katsahda toki minuun. Saat nähdä, että huomenna on toisin.
Tietysti minä siitä olen iloinen, ... vaan kuulehan kun kerron, niin käsität paremmin: Menin kerran kohta jälkeen ensi tutustumisemme Annin luo, aivan sattumalta viemään muuatta kirjaa, josta oli tullut puhe. Ja sinne jäin koko iltapäiväksi, en käsitä miten se oli mahdollista.
Muistathan kuinka heikkoa syksyllä oli jää Salakkalahdessa? Muistanpa niin sanotuksi. Mutta majisteri ei peljännyt enkä minäkään sitten peljännyt. Mentiin jäälle. Majisteri sitoi sekä riisui aina minulle luistimet. Näin kahden voin sanoa, että jalkani oli silloin aina vähän juonikas. Ja kuulehan, serkkuseni! Hän sanoi, että minulla on hyvin kaunis jalka! No, no, serkku! Oikein totta!
Päivän Sana
Muut Etsivät