Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Vapaaherra hymyili. Minun isoisäni isä komensi kolmen kymmenen ijässä jo armeijanosastoa. Mutta kuulehan edelleen: ... Kun meidän sanomalehtemme harvoin välittävät täkäläisistä oloista, kerron kaikkein lyhykäisimmästi, mitä on tapahtunut siitä asti, kuin sinulle viimeksi kirjoitin.
»No, nythän itsekin myönnät, että minulla on kiire.» »Kuulehan, minä autan sinua» hän seurasi Aletten jälkeen... »Tiedätkö, et voi keksiä mitään, joka soveltuu sinulle paremmin kuin tuollainen väljä pusero ja punainen esiliina solmittuna vyötäisillesi»...
Ensin puhui hän kumminkin paljon naapurinsa asioista, kuinka paljo niillä on närtteitä ja montako pielestä ja ladollista niillä on heinää ja miten siltä ja siltä jo alkavat heinät vässäytyä. Viimein tuli omiin asioidenkin vuoro. "Kuulehan Simo" ... sanoi Helka ... "ihka meidänki pitäisi ostaa heiniä lisäksi, ei suinkaan niitä piisaa keväähän asti."
ONNI. Niin, ukko taisi teitä häiritä, kun tuli kotiin vähän iloisella tuulella, he he he. HILMA. Se ei ole mikään naurun asia, ei yhtään. Muuten minulla oli päänkivistystä jo ennen kuin panin maata. ONNI. Ohoh! Mistä se tuli? HILMA. Kuka sen tietää. ONNI. Mutta kuulehan nyt, Hilma enhän minä noilla sanoilla mitään pahaa tarkoittanut.
Hetken päästä oli hän lopettanut ja nousi paikaltaan, meni akkunan lue, seisoi siinä tuokion ja katsoi ulos, sitten hän kääntyi toisten puoleen. "Kuulehan Thorbjörn, lähdetäänpä laihoja katselemaan." Thorbjörn nousi. "Panehan nuttu päällesi." Thorbjörn, joka istui paitahioillaan, pani yllensä vanhan nutun, mikä sattui rippumaan seinällä aivan hänen läheisyydessään.
Kuulehan nyt, rakas lapsi, kuinka minä olen ajatellut asiaa ja hän alkoi lukea kirjeitänsä.
Mutta nyt hän keskeytti äkkiä puhetulvansa, katsahti pitkään Heikkiä ihan silmiin: "Kuulehan Heikki, et sinä ole oikein hyvilläsi!" Mutta Heikki ei tuntenut halua tehdä hänelle tiliä suruistansa.
Kuulehan, hänen kasvonsa kirkastuivat, mutta samalla oli hän kuin vähän hämillään, katsahti ympärilleen, ettei olisi muita kuulemassa, eikä siinä ollutkaan muita kuin Lauri, maltahan, vielä eräs asia kun ne nyt uskovat teitä kaikessa eivätkä minua juuri missään ja kun on kohta koko pitäjä pietististä mutta vähät siitä, kunhan jotakuta uskovat niin että puhukaa nyt joskus sanoisitte nyt joskus jonkin ystävällisen sanan niiden minun suoparkainikin puolesta...
Paavolassa oli aivan toisenlainen elämä, kuin ennen. Kukaan ei lukenut väen tuvassa. Rengit ja piiat olivat menneet kylään tanssiasia viettämään. Isännän kammiosta kuului hirveää melua. Siellä istui isäntä pöydän ääressä, muutamia juopuneita ukkoja ympärillänsä. "Kuulehan, ystäväni!" lausui Marttilan vanha setä, laskien kätensä isännän kaulalle. "Sinusta on tullut kumminkin jo mies.
Sinä et puhu mitään ... eikös se ole hyvä asia ... minusta se on ... se, se, se on ... katsos nyt, kuinka tässä taas sanotaan, kuulehan, mitä väkevistä juomista sanotaan... Kyllä minä sen tiedän ... se on sitä yhtä ja samaa... Häh! Yhtä ja samaako?
Päivän Sana
Muut Etsivät