Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
MARDIANUS. Antonius, ei! Sua kuningatar lempi Ja omakseen sun kohtalosi otti. ANTONIUS. Vait, rietas kuohilas! Hän minut petti. Sen vuoksi kuolkoon! MARDIANUS. Ihminen vain kerran Voi kuolemalle maksaa velkansa; Hän on sen maksanut. Mit' aioit sinä, Se on jo tehty.
Ovi työhuoneeseen seisoi avoinna ikäänkuin olisi kuolemalle valmistettu tietä, kuolemalle, joka kaikki erottaa, irroittaa ja laajentaa ympärillänsä; avonaisesta ovesta näkyivät lepoon jätetyt kangaspuut ... ja isän kangaspuut muistuttivat Elyséestä haaksirikkoutuneen laivan mastoja, joiden purjeita tuuli ei enää täytä; samoin näkyi kuninkaan muotokuva ja tuo punaisella sinetillä varustettu taulu, joka oli ollut työteliään, uskollisen vainajan johtotähtenä.
Kansalliskiihkolle hymyilevä ja sotavirsiä kammova Muttinen ällistyi, mikä Runebergin laulujen sotainen kansa täällä sittenkin eli. Niin, sodanhaluinen kansa, mutta... Kuitenkin huimasivat hänen mietiskelyn vaivaamia aivojaan omituisesti tarinat sellaisista rahvaanpojista, jotka tahtoivat tapella, tapella, nauraen kuolemalle vasten naamaa. Tappeluviettiä!
Cecilia kirjoitti nimen Olli Akselinpoika verilistaansa, sillä hän oli vihkinyt henkensä pelastajan kuolemalle. Kuitenkaan ei hänen pitäisi tulla ensimäisten uhrien joukkoon, jottei epäluuloa tulisi tästä helvetin auttajattaresta. Kaikki hengittivät iloisesti. Akselinpojan linnassa oli Signen 18 syntymäpäivä, joka aina oli ollut juhla kartanossa.
TROILUS. Sovussa päättäkäämme haastelumme, Se pian meiltä viedään. Epäluulost' En sulle sano: "ole uskollinen"; Ma kintaan viskaan itse kuolemalle Siit', ett' on sydän sulla tahraton. "Ole uskollinen" oli johtona Vain lupaukseen: ole uskollinen, Niin näen sun kohta taas. CRESSIDA. Oi, suunnattomaan Ja julmaan vaaraan antautte, prinssi! Mut uskollinen olen. TROILUS. Silloin vaara On ystäväni.
Kuink' kuolemalle toki annoitkaan Tuonlaisen vallan! Vielä nielköhön Nyt julma kuolo kitahansa minunkin! En enää kauemmin ma tahdo elää, Kun sammui elämäni valkeus Ja pimeytyi johto-tähteni! ENSIM
Särjetty sydän, johon tutkain, hylätyn rakkauden tutkain Johanneksen hääpäivänä vielä syvempään painettiin, ei jaksanut enää kauan kärsiä. Hän, Anna, jolle tämä maa aina oli syvä murheen laakso ollut, lakastui vähitellen. Hänen äänetön surunsa oli vuosien kuluessa kaivanut kuolemalle sijaa hänen rinnassaan, ja Anna on nyt viisikolmatta vuotta maan omana ollut. Mutta kuka on tuo nainen? Kah!
Eikö sen, min vuotanut Veri siihen Viimeisehen Pisaraan on pudonnut? Katso, kuule koskiamme, Rauhaton on riehuna! Virroissamme, puroissamme Virtaa vesi kiehuna. Kaikkialla koko luonto Sama sull' on muistutus: Elämälle, Kuolemalle Sankaruus on kaunistus.
Nyt ojensi hän hänelle rasian, täynnä väkevää myrkkyä. Sigismund suuteli murhaavaa kättä ja heittäysi sitte vaunuun. Cecilian sydän sykki riemusta, sillä hän oli vihkinyt viattoman ja hyväavuisen kuolemalle.
Vanha ikä elämälle Onpi kultakaunistus, Elon ehtoo, kuolemalle Pyhä, vakaa valmistus. Se on ilta ihana Elon päivän oltua. Vanhat vaivoja on nähneet Tuskiakin tunteneet. Kyyneleillä kylvön tehneet, Päivän kuorman kantaneet Nuoruudessa. Vanhana Nauttikoot he lepoa! Koska kerran kuolemalla Herra vaivat vanhojen Lopettaapi, paremmalla Elämällä palkiten, Silloin sielut korkeaan Kohoavat kunniaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät