Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Pienissä ikkunoissa oli hienot, liinavaatteiset verhot; kamarissa oli kirjoituspöytä ja kirjahylly, kaikissa ikkunoissa oli kukkasia ruukuissaan. Kaikkialla näkyi merkkejä hyvästä hengettärestä, joka oli läpi huoneiden liihotellut ja niihin jälkensä jättänyt.
Sanat heräävät sydämessä kuin valkosiipiset linnut, he eivät puhu niitä, katsovat ainoastaan toisiansa, ja luulevat sulorintaisina kaiken puhuneensa. Eivät aina katso toisiaan silmiin, katsovat valkoiseen saliin, katsovat kukkasia puissa ikkunain edessä, mutta aina he sentään ovat kuin istuisivat he silmä toisensa silmässä, käsi toisensa kädessä ja kumpuavat ihanina.
Kuusten ja petäjien havut olivat tulleet tuuheiksi ja pehmeiksi... Kukkasia kiilui siellä ja täällä. Jos ken kävelijä Helsingistä osui tänne pohjukkaan, ei hän huomannut enää tuon suurimman huvilan kypärähuippuista tornia, joka oli niin kuin uudenaikaisen kirkon ... ja itse huvila kuin kirgiisiteltta. Syreenit kätkivät nyt tornia ja seiniä esiripullaan.
Ikkunan edessä oli pieni pöytä ja siinä Kaisun hoivaamia kukkasia, kukkaruukkujen ympäri käärittynä seinistä jääneitä tapetinjäännöksiä. Nurkassa oli vanhanaikainen piironki ja sen päällys peitettynä virkatulla liinalla. Lamppu, pullo puolillaan punaiseksi värjättyä öljyä.
Hän näkyi aina tahtovan paeta piiloon johonkuhun soppeen, ja juuri sen tähden ruvettiin aina tarkkaamaan häntä. Hän puhui karkeata, meille outoa kielen murretta, ja ehkä tämän vuoksi pikemmin havaittiin jotakin vienoa, immellistä hänen olennossaan, joka heti saattoi sen joka hänet näki ajattelemaan kevättä ja sen esikoisia kukkasia.
Koko seudun väestö saapui juhlapuvussa kirkkoon, ja siellä ei löytynyt ainoatakaan, sen uskallamme varmaan sanoa, joka ei toivonut kaikkea hyvää morsiamelle. Tielle oli sirotettu kukkasia ja lehtiä; kylän nuoriso oli ollut ahkerassa työssä, löytyipä kunniaporttikin, jonka huipulla oli iso lippu, kirkon portaiden edustalla.
Leivot laulaa, kukkuu käet, Raksuttavat rastahat, Kukkasia täynn' on mäet, Niityt, norot, notkelmat; Laitumilla karjan kellot Kimakasti kilkahtaa, Vihannoipi viljapellot, Koristett' on koko maa. Niinkuin kevät kaunis mailla Luonnon kaiken kaunistaa, Elon kevät sillä lailla Rintojamme raitistaa. Kylvö-aika kiiruhtaapi, Kehoittaapi rientämään, Sepä mielet liikuttaapi, Sydämet saa sykkimään.
Pienet tytöt myyskentelevät vasta poimituita kukkasia, ja joka kerta kun olemme siellä, sallii hän minun ojentaa itselleen sinisen vuokkokimpun. Hän sovittaa sen rintaansa, tunnustelee sen tuoksua ja unhottaa sen samassa. Mutta minä olen onnellinen enkä saa silmiäni kukkasista napinlävessä hänen povellaan. Jos tietäisin, rakastaako hän minua vai onko hänellä ehkä jo joku toinen!
Ja laiho nousee vihanta ja uhkee Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee, Ja hymyellen päivä katsahtaa Työalaans' ihanaa ja lupaavaa. Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen, Sa kuljet laulain vaan ja soitellen Ja toivon ruususilla keijuen. Ja huoletonna valon merta soudat, Ja valmiit' elon kukkasia noudat.
Jokien varsilla, kaislojen keskellä kasvaa mahtavia, tuoreita puita ja kukkasia, joiden sivutse liukuvat pikkuset purje-venheet monivärisine lippuineen, kauniilta näyttäen lehtien välistä. Vaan oli miten oli, täällä oli yllin kyllin tilaa ja vapaisuutta pienelle lapselle ja hänen ystävällensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät