Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Porkki oli noussut ja teiskaroitsi äänetönnä, hammasta purren; kasvot olivat pakahtua niihin tulvivasta verestä. Mutta hän nieli kiukkunsa. Nopeasti pyörähti hän liperiläisiin päin ja kysyi: »Onko se totta, että tämä Partanen houkutteli teitä härnäämään poliisia ja että te ette varastaneet sitä hevosta?» »No kukas sitä on valeeksi väittänytkään!» vahvisti Jussi.
Kuka? Tekö? Sganarelle. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta? Jeronymus. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette? Sganarelle. Minäkö? Jeronymus. Niin, juuri te. Sganarelle. Kukapa sitä tiesi! Mutta terveyteni on luja. Jeronymus. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette maa-ilmassa eläneet? Sganarelle. Kuka semmoisia joutavia ajattelee? Jeronymus.
Kolme vuotta on pitkänlainen aika, jolla kerkiää tulla paljokin muutoksia ihmis-elämässä. Sanonko ensin sanasen Korvenpäästä. Kolme vuotta sitten tuli Kemistä rikas leskimies ja köyhä, nuori leskivaimo. Kukas silloin taisi aavistaa, että tuo Katri ennen vuoden loppua jo olisi Korvenpään suuressa talossa Sakari Aspelan emäntänä ja kolmen vuoden kuluttua kaksoispoikain äitinä.
"Kukas muu kuin isäsi Timo ja velipuoles Taavi", vastasi Hovila. "Minä tapan ne", kiljasi Jooseppi, purren hammasta. "Kyllähän sinussa siihen miestä olisi, löperö", sanoi Hovila, nauraen pilkallisesti. "Nähdäänhän!" vastasi Jooseppi, Hovilaista matkien. "Lainatkaa minulle rahaa", sanoi hän sitten äkkiä. "Rahaa? Minäkö?" vastasi Hovila. "Ei minulla ole rahaa, pyydä isältäsi".
Useasti kuuluu silloin tuolta kosken rannalta sekä soittoa että laulua, ja onpa niitäkin, jotka sanovat, että hän itsekin joskus ilmestyy tuon myllyn luona, jossa sinut äsken näin. AKSEL. Ahaa! Nytpä luulen ymmärtäväni sinä tarkoitat RIITTA. Kun minä näin sinun lähestyvän, niin luulin ihan varmaan, että hän oli noussut tuolta alhaalta. AKSEL. Kuka hän? Hm! Jopa nyt peräti! Kukas muu kuin Ahti.
Sinä et koskaan ole pitänyt hänestä oikein täydellisesti. Et koskaan! Eyolf ei koskaan tahtonut kiintyä minuun kokonaan. Sillä sinä et sitä halunnutkaan. Minä halusin. Hartaasti halusin. Vaan siinä oli joku tiellä. Aivan alusta alkaen. Minäkö olin tiellä, sitäkö tarkoitat? Et sinä. Et ensi alussa. Kukas sitte? Täti. Asta? Niin juuri. Asta oli sulkemassa minulta tien. Sanotko niin, Rita? Sanon.
Kukas voisi uskoa tuota pientä, sarvilantioista petoa niin kauhistavan väkeväksi, niin hirmuiseksi? Vankalla kepillä luulisi sen voitavan karkoittaa, ja kuitenkin se uskaltaa joskus käydä jalopeurankin kimppuun. Kääntykäämme nyt toisaalle!
Posket hehkuivat; Yrjö sen näki ja aikoi hypätä hänen luokseen, kun samassa risut räsähtivät läheisellä metsäpolulla ja Kalle sieltä ilmestyi heidän eteensä. Päivää, Yrjö, monesta aikaa. Täällä minä taas olen. Terveisiä sieltä ulkoa maailmasta! Kukas tuo hempukka? Mitä pettävätkö silmäni? Koivumökin Sanna eikös se ole? No, totta vie, kuinka kauniiksi tytöksi sinä oletkin kasvanut.
A se alkaapi asiat, A on aina ensimmäisnä Pietty Suomen pipliöissä; A on aapiskirjoissakin; A on vielä viimeinenkin, A se aamenen sanoopi. B se paikkansa pitääpi Vaikk' ei tuhma tuota tunne C on Suomessa sijaton, Kun ei anna kunnon ääntä. D on kanssa tietämätön Vähäoppisen osata. E on yksi äänellinen, Aina ollut A:n apuna. F:n ääntä ei osata Suomen huulilla sanoa. G on kuitenkin paremmin Suomen kielehen sopiva. H:lla on hyvä nimikin, H se paljo haeskeleepi, H se herratkin sanoopi. J on arvosta isosta, Joka Jumalan sanoopi Isämeiän ilmoittaapi, Jesuksen Jumalan pojan Maailmalle mainitseepi. K se paljon kirjoittaapi, K:sta korkiat nimetkin, K:sta koulut, k:sta kirkot, K:sta koko keisarikin. L:n ääntä tarvitahan Luettaissa, laulettaissa. M myöskin mainitahan, M äitinä meneepi Pienemmillä puustavilla. N nuoremman näköinen Ehkä on yhenikäinen. O:lla on oma nimensä, Oma ääni o:lla kanssa. P on pantava paremmin Oppilapsille osaksi; B:tä lapset ei pitäisi, Talonpojat tarviseisi. Kukas O:ta kaivanneepi Suomen suorissa sanoissa, Koska t saman sanoopi, R se q:nkin kijoittaapi. R:ll' on äreä ääni, Jota ei jokaisen kieli Taia oike'in tavata; Eikä oo sijoa sillä Meiän isämeiässämme. S:llä on aina ollut Sanomista sangen paljon, Sitä silloin, tätä tällöin. T on Suomelle sopiva Tätä t:tä tarvitahan, Tällä toimehen tuleepi, Jos ei toista tunnekkana. U se itse uskaltaapi Ulos äänensä sanoa. V on kanssa vuorollansa Kokonainen konsonantti. X:n ääni on mitätön, K ja s sen sanovat. Y on hyvä yhtäkaikki, Y on yksin äänellinen. Z on melkein mitätön, T ja s sen tekevät.
Puhukaa suunne puhtaaksi vain! 'No', sanoi minä, 'me tahdoimme nyt vain tulla tervehtimään herra majuria. 'Sepä kauniisti teiltä', sanoi hän ja nauroi, 'se huvittaa minua.» »Miksi hän nauroi?» kysyi Swart. »Miksi hän nauroi», sanoi Witt. »Eikö hänellä ollut lupa nauraa niin paljon kuin häntä vain halutti? Olihan hän meidän päällikkömme; kukas häntä voi kieltää nauramasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät