Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hän ei saanut vaan yhtä hän sai useita suuteloja! "Saapa nähdä mitä äitini virkkaa," sanoi hän, kun he kotvasen olivat istuneet. "Hän suuttuu varmaankin ja läimäyttää minua päähän." "Mutta sitä sinun ei pidä kärsiä." "No, se ei tee kipeätä, ja läimäytelköön vaan mielin määrin, jos se häntä huvittaa."
"Miksi sinä niin julkisesti kannat nauhaani, Colin?" sanoi Marietta ja laski ruukun kalliolle. "Enhän antanut sulle sitä". "Etkö antanut, armas Marietta?" kysyi Colin ja kalpeni vihan vimmasta. Marietta häpesi valhettansa, laski silmät maahan ja sanoi kotvasen kuluttua: "No niin, kyllähän sen annoin; mutta mitäs sitä muiden nähden kannat? Anna pois se".
"Oh; apu on jo saapuvilla", vastasi erään miehen syvä ääni, joka nyt astui esiin paksun tammen takaa, jonka takana jo oli seisonut kotvasen ja mistä näkymätönnä oli katsellut pojan ja koiran vehkeitä. Kummastuksella katseli Rietrikki miestä, joka nyt yht'äkkiä seisoi edessään niinkuin pilvistä pudonnut.
KULLERVO (yksin oikealta, kotvasen jälkeen Ilvon). Aurinko ylinnä käypi, Minä astelen alinna Laske, kiekko, lännemmäksi Että iltakin tulisi, Lyhenisi orjan päivä. Ei iloa auringosta Sydämmelle sorretulle. Työni, halpana pidetty, Ei ylennä toivoani. Ruoka ainoa iloni, Ruunan ja minunkin palkka. Oksalla viserrät, lintu: Syö evästä, syö evästä! Istunkin, evästä kaivan. Istuu mättäälle. Mätäs ei kohtele kovasti, On hellä, hyvänsävyinen. Vetää kakun kontista. Tässä painava palanen, Somakin, sileä päältä, Kuin sepon emäntä itse, Jollei silkkoa sisässä. Tule, veitseni, tupesta, Isäni pyhä perintö, Ainoa sukuni muisto. Tarkastellen puukon terää: Miks yksin minulle jäitkin Sinä rauta rakkahinta? Jäitkö koston käskijäksi? Untamonko pään varalle? Voisit säiläksi venyä. Taas viserrät, pieni lintu: Syö evästä! käsket. Viillän! Eikö pysty? Viillän, viillän! Kivikö karahti sieltä!? Puukkoni terän musersi! Katkerasti itkien: Yks oli veitsi veikkoutta Isäni kotoa mulla, Senkin pirstoiksi piteli Pahan vaimon paistinkakku. Untamo kotini poltti, Koko heimoni hävitti, Hän kapalossani multa
Ylimaaherran mentyä yhtyi kapteeni Stålsköld niiden joukkoon, jotka odottivat kutsumusta kuningattaren luo. Pitkää aikaa ei hän vielä ollut odottanut, kun eräs sisään tullut kamariherra, kotvasen silmäiltyänsä läsnä olevia, astui hänen luoksensa lausuen: "Te kai olette kapteeni Stålsköld?" "Teidän palvelukseksenne, hyvä herra; minä olen kapteeni Stålsköld."
Niin jäi hänen tyttärensä kohtalo hänelle kotvasen tuntemattomaksi. Sillä aikaa etsittiin yhä epätoivoisemmalla innolla kaunista kadonnutta, luvattiinpa vielä runsaat rahalahjat sille, joka taisi esiintuoda pienimmänkin tiedon hänestä.
"Minä sanon, että kun lapset saavat tahtonsa perille, eivät he itke." Lausuen tämän oraakelivastauksen laskeusi äiti alas rattailta ja meni pappilaan. Kotvasen kuluttua palasi hän takaisin. "Pappi lähetti terveisiä ja käski kiittämään rahasta ja sanomaan, että hän on valmis kastamaan vaikka kymmenen lasta sinulle, jos vaan tahdot.
Diina kumartui hänen ylitsensä ja piti nenäliinaa hänen suunsa edessä. Kun hän otti sen pois, oli sairaan pää vaipunut alas rintaa vastaan, ja nyt oli hän nukkunut ei milloinkaan enää herätäksensä. Diina seisoi kotvasen ja katseli häntä, satuprinssiä, nuoruutensa unelmain ihannetta.
Kotvasen ponnisteltuani, päätäni ujuteltuani ja takakäpälilläni vasun päreitä vasten rapsehdittuani sainkin jo puoli ruumistani yli laidan hilatuksi. Siinä tuli tuokion pysähdys. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. Säikähdin sanomattomasti. Enkä syyttä.
Kritonia en saa vakuutetuksi siitä, että minä olen se Sokrates, joka nyt olen kanssanne keskustellut ja kaikki puhutut järjestänyt, vaan hän luulee minun olevan sen, jonka hän kotvasen perästä on näkevä kuolleena, ja senpä tähden hän kysyy, miten hänen tulee minua haudata.
Päivän Sana
Muut Etsivät