Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Maija Liisa taas suututteli itsekseen: »Pelkääköhän se minun tästä mitä varastavan, kun ei uskalla kotimieheksi pyytää!» Hän loukkautui moisesta. Suuttuneena ilmoitti hän kotvasen kuluttua nenäkkäällä juonittelulla: »Kuuselankin rouva aina lähettää hakemaan minua kotimiehekseen, kun on poissa... Tottapahan se ei pelkää tavaroittensa katoavan...»
Sieltä johtivat jäljet taas aivan selvästi kartanolle. Mutta siellä nousi taas tie pystyyn. Jälkiä oli kaikkialla. Tuossa haiskahti hiukan tuttavalta, tuossa taas jo vieraammalta... Ei, nyt hän ei voinut erehtyä enää! Tuosta, tuosta juuri oli kulkenut hänen isäntänsä. Musti oli jo kotvasen epäillyt pirttiä. Nyt hän töytäsi suorastaan sen porstuaan.
Seuraavana iltana tuli Yrjö Antin tupaan. Antti makasi vuoteella, vaan Yrjön tullessa sisään hyppäsi hän ylös ja meni häntä vastaan. "Mitäs täältä haet?" kysyi hän, katsoa tuijottaen veljeensä. Kotvasen odoteltuaan vastasi Yrjö: "Minä tahdon tarjota sinulle apua, Antti; sinä näyt tarvitsevan sitä". "Minulla ovat asiat niinkuin mulle olet suonut, Yrjö!
Mutta miten se menisi niin keveästi, ettei se kotiintulohetkeä kovin kauhistavaksi saisi. Kotvasen mietittyään kysyi: »Kävitkö missään talossa tullessasi tällä kylällä?» »Pistäysin Lampilassa!» kuului lyhyt alakuloinen vastaus. »Kuulitko siellä mitään meidän kotiseikoista?» jatkoi äiti. »Kuulin... Kyllä se Tahvo kertoi», vastasi taas Antti lyhyesti.
Ensi kerralla, kun Nalle kuuli viulun äänen, hän kauhistui. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäpiitään. Hän mörähti uhkaavasti ja pakeni lauteille, josta hän tiirotti kotvasen Mattiin kuin kummitukseen. Mikä olikaan tuo outo olento hänen edessään? Suunnaton, tuntematon jumalako, jolle mikä hyvänsä oli mahdollista?
"Haikara se on", vastasi Paavo tyyneesti. "Vai haikara", toisti Lauri. "Mutta kuules, Paavo! Eilen illalla minä kuulin", jatkoi hän, oltuaan kotvasen aikaa ääneti, "ehkä sinä tiedät"... "Mitä sinä kuulit?"
Ja katso, vihdoinkin oli taivaallinen Isä kuullut hänen rukouksensa, vaan hänelle sanomattoman suuren vahingon avulla. Ja ajatellessansa sitä, valloitti hänen uudestaan suru ja kotvasen aikaa kuului vähäisessä majassa vaan huokauksia ja vaikeroimisia.
Hedda täti oli nurkkakaapista ottanut täysinäisen pussillisen kiekuja, jotka Anni tänä vuonna veisi kotia isän ja äidin "maisteltaviksi". Mutta kohta oli käsissä hetki, jolloin heidän kaikkien täytyy rientää kotia pappilaan, seurassaan Hedda täti, joka pikaisella lempeällä katseella tarkasti, ettei sisarelta mitään puuttuisi, sillä aikaa kun hän itse kerran taas viivähtäisi kotvasen ulkona.
"Mutta täällä ei ole ketään joka joka en taida sanoa, mitä tarkotan, vaan täällä ei ole ketään, joka" hän mietiskeli hetkisen etsien oikeita sanoja "joka huolii siitä paljosta" hän oli taasen kotvasen vaiti ja sanoi sitten, ikäänkuin sanat olisivat olleet hänelle vaivaksi "siitä paljosta suuresta ja kauniista, josta kuulemme ihmisten elävän tuolla ulkona maailmassa".
Mr Lethbridge joutui hämilleen ja sanoi kotvasen vaiti oltuansa: "Minä olen kuullut puhuttavan nuoresta miehestä, joka on oleskellut Mr Saundersonin luona ja joka nykyänsä on koko kylän juttuna. Te olette " "Se nuori mies. Valitettavasti! olen."
Päivän Sana
Muut Etsivät