Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Helmer. Vieläkös sitäkin? Nora. Sitäkin myös. Helmer. Tässä se on. Nora. Kas niin. Nyt se siis on ohitse. Tähän panen minä avaimet. Kaikista talouden asioista tietävät piijat paremmin kuin minä. Huomenna, minun matkustettuani pois, tulee Kristiina tänne panemaan kokoon ne kapineet, jotka kotoani toin mukaani. Ne pyydän saada lähetetyiksi jälkeeni. Helmer. Mennyttä; mennyttä!
Sinä et ehkä usko, mitä nyt sanoin, mutta elä vielä vähän aikaa, niin huomaatpa sanani tosiksi. Kerran kyllä käsität, että minä kunnioitin sinua enemmän kuin ketään muuta ja rakastin sinua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Minä uhrasin itseni sinun tähtesi.» »Ah, jospa en koskaan olisi lähtenyt kotoani valoisasta Pohjolasta.» »Sano, että annat minulle anteeksi!» pyysi Miihkali.
Enpä kullalla eroa Kotoani kultaisesta, Enkä taivu taalerilla Vasten mielen vaatimusta, Vaan jos omani tulisi, Näköiseni näytteleisi, Vasta ottaisin omalta Kultakihlat kullaltani.
GUNNAR. Siis ei puutu multa muuta, kuin pikku Egil kotoani. THOROLF. Sinä rakastat poikosta hellästi, koska häntä yhä mainitset. GUNNAR. Niin; hän on ainokaiseni; ja kaunis ja lempeä poika siitä kasvaakin. HJ
Minulla on jo todistuksia siitä." "Onko sinua jo ahdistettu?" "Hyvä Watson, professori Moriarty on toimissaan nopea mies. Tänään kahdentoista tienoilla lähdin kotoani, sillä eräs asia pakotti minua menemään Oxford Streetille. Kun minä Bentinck Streetiltä olin menossa viistoon Welbeck Streetille, tulivat kahden hevosen vetämät rattaat hurjaa vauhtia minua kohden.
Mitkä asiat saattoivat seppä Ilmarisen näille tienoille? Kaiketi neitosten maitoa sinä seliltä soitten ja tunturien lakeilta etsit; sinä teräs-ainetta etsit? ILMARI. Asiani arvaat, mutta niin hienoa kuin tahtoisin, en toki käsittänyt ole. Käännynpä nyt taasen kotoani kohden. UNTO. Ja siellä sua odottaa naises nuori, Pohjolan kaunis tytär. ILMARI. Hauskalla mielellä kotihin käyn, sen todistan.
Ja polvillani puristin minä matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siinä jonkun hengiltä kuristaa. Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta sähkökellosta tuolta käytävän päästä. Jahah! vahtimestari! »Olkaa hyvä ja toimittakaa nämä tavarat laivaan.» Hyvästi huoneeni! Ja minä kysyin itseltäni puoliääneen, eikö minun ole ikävä lähteä kotoani?
Vaan vetipä hän samassa minun käsipuolesta vähän syrjään. Käypä tuossa talossa, jonka portilla on suutarinkyltti, kuiskasi hän korvaani. Seurasin neuvoansa. No Kalle! Hyvää päivää! lausui muuan kartanolla oleva vaimonpuoli, jonka tunsin, sillä hän oli muutamia kertoja käynyt meillä. Mistä sinä nyt tulet? Kotoani. Tule sisään. Kuinka äitisi voipi? Hän ei ole täällä käynyt herran aikoihin.
Se oli ensimmäinen vajavaisuus, kun jo kadotin äitini elämäni alussa. Mutta isäni rakasti minua kahdenkertaisesti. Kaikkia oli minulla tarjolla, mitä rikkailla ainakin. Kymmenen vuotiaana lähdin kouluun Helsinkiin, joka oli 50 penikulman matkan päässä kotoani.
Pekka ei tahtonut hänen äänettömyyttään häiritä puhetta jatkamalla, vaan astui jälkimäisenä ja alkoi laulaa surullis-sävelistä, Matin kohtaloon mukavasti soveltuvaa laulua: "Voi minun köyhää kotoani, voi oloani orjallista, voi minun hellää luontoani, voi sydäntäni surullista! Jos mulla oisi hellemp' luonto niin vaipuisin minä maata, enkä mä surun kyyneleiltä vois' silmiäni auki saada".
Päivän Sana
Muut Etsivät