Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Annie, sinä puhdas sydämeni!" lausui tohtori, "sinä kallis tyttöni!" "Vähäisen lisäksi! muutamia sanoja vaan! Minä ajattelin usein, että löytyi niin monta, joitten kanssa olisit voinut mennä naimisiin, jotka eivät olisi tuottaneet semmoista vaivaa ja huolta sinulle, ja jotka olisivat tehneet kotisi soveliaammaksi kodiksi.
Kuin kasvoit isommaksi ja heitit kätkyesi, kohtasi sinua taas sama kysymys kodiltasi, kaikilta ystäviltäsi: rakastatko meitä? Jos et heitä rakasta, ei ole kotisi enää sinun kotisi, ystäväsi jättävät sinut ja ympärilläsi on tyhjyyttä, tyhjyyttä omassa sydämmessäsi.
Kun ei nyt vain kukaan tulisi mutta ei tule kukaan, ei äitikään, istuu kai omassa huoneessaan ja pitänee omien aatostensa pyhää hänkin.... Tuli vielä pieni takatalvi siihen kevääseen, satoi lumen onneni oraaseen.... Missä sinä viivyt? Miksi et tulekaan, vaikka olet saanut tiedon? Saithan heti tiedon, ja minä odotin, että tulisit samassa, odotin uuden kotisi avaimet valmiina.
Sikseen se piti jättää pian se leikki, sillä lähdettiin taipaleelle. Pekka kääri minut ryysyihin kuin eväskukon ja kantoi rekeen. Ja kun hän sitte minut taas suoritti kääreistäni erään pirtin lattialle, niin sanoi, että »tässä on nyt kotisi.» Pirtti oli hyvin pimeä, ettei keskipäivällä tahtonut tuletta nähdä ja tuntui se ikävältä. Akkunat olivat painuneet penkin tasaan.
Minä otan mukaani mikä itselleni kuuluu. Sinulta en tahdo mitään, en nyt enkä myöhemminkään. Helmer. Hulluuttahan tämä on! Nora. Huomenna matkustan minä kotia, tarkoitan, vanhalle kotipaikalleni. Siellä minun lienee helpointa löytää jotakin tointa. Helmer. Voi sinua soaistua, kokematonta olentoa! Nora. Minun tulee koittaa saada kokemusta, Torvald. Helmer. Heität kotisi, miehesi sekä lapsesi!
Pois tahdon lähteä ja kaukana vieraissa palvella. Pidä sinä kotisi ja talosi itse niinkauan kuin elät ja unhota minut, iloton, onneton lapsesi. Isä unhota! Ja hän oli tukehtua kyyneliin. Siihen hukkui sekin toivoni. Tyttö jätti sitten kodin ja meni etempää palvelusta etsimään. Katkera ero. Sen jälkeen tuntui koti minustakin tyhjältä ja autiolta. Toiveeni olivat kaikki sammuneet kuin tuhkaan.
Sentähden, rakas Fredrik, on sinun uskosi myöskin oleva minun uskoni ja sinun kotisi minun isänmaani!" Häpeissään niin suuresta rakkaudesta, joka oli valmis suostumaan kaikkeen, käänsi ritari kasvonsa poispäin; hän oli vielä liian alkavainen teeskentelemistaidossa, niin että hänen täytyi peljätä polttavan häpeäpunan, joka kohosi hänen kasvoillensa, ilmasevan hänen petoksensa.
Minä luulin, että se oli siellä mäellä, ja niin minä luulen aina vielä nytkin, kun muistan sitä enkä ensin ajattele... Miksi sinä niin mäkiä rakastat? En minä tiedä... Onko sinun kotisi mäellä? Ei se ole mäellä ... se on järven rannalla, ja meillä on nuottakota ja kaksi venhettä... Minkälainen on nuottakota? Se on semmoinen ... etkö sinä ole milloinkaan nähnyt? En minä ole, mutta kerro nyt...
Tänäpänä he olivat ilman saattojoukkoa ja ilman tulisoittoja. Anni valitti, että oli niin kamalan pimeää ja että hän oli nääntymäisillään väsymyksestä. "Minun olisi pitänyt jäämän kotiini". "Mihinkä kotiisi? Tuolla ylähällähän kotisi on". Anni oli ääneti, ja niin he ison aikaa kävelivät rinnatusten sanaakaan vaihtamatta. "Oletko laskenut yhteen, kuinka paljon rahalahjoja tuli?" kysyi Anni tiellä.
Piennä kyynä sentään murhe mieleeni saa: alla omenapuiden ääntä ei lempeintä, jok' ei voisi haavoittaa. Juhannus. Pehmoinen nurmi ja tuoksu koivun ja tuomen kukkivan, vierellä virran verkas juoksu. Lempeät, hivelevät säveleet, värit väikkyvät.. Autuas, perhona keijuva kevät! Kotisi, kotimaasi, sieluni, jäi näköpiirin taa. Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät