United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kesää seitsemättätoista Ruusu kukkii, ruusu kuihtuu; Satakielen laulu lakkas Seitsemännentoista kerran. Vielä istuu runoniekka Aatostensa kangaspuilla Yöt ja päivät, lointa täyttäin Laulun huiman laajaa lointa; Huiman laajaa lointa, missä Ihmeen lailla yhteen kietoo Kotimaansa satumuistot, Ikivanhat ruhtinahat,
Mies tomuisehen kaupunkihin lensi Nyt aatostensa siivin: sieltä löysi Hän pensastot ja kukat käytävillä, Vaan kaikki nuokkui pölyst' uuvuksissa. Ei kesälintuja, vaan soittosarjan Hän kuuli, pensaiss' ei, vaan Turhalassa.
Kun ei nyt vain kukaan tulisi mutta ei tule kukaan, ei äitikään, istuu kai omassa huoneessaan ja pitänee omien aatostensa pyhää hänkin.... Tuli vielä pieni takatalvi siihen kevääseen, satoi lumen onneni oraaseen.... Missä sinä viivyt? Miksi et tulekaan, vaikka olet saanut tiedon? Saithan heti tiedon, ja minä odotin, että tulisit samassa, odotin uuden kotisi avaimet valmiina.
Tuli taivas ikäväksi, maata käymään herra läksi: sijaa luon' ei ihmisten, niukka riemun almunen." Deus kuulee, kohentaapi vaipunutta ryhtiään. Luokse tumman metsän saapi, piilee pirttiin himmeään. Palaa rauha otsan ryppyyn, metsä soittaa, huumaa hyppyyn, metsänneidot esiin saa, tanner keinuu, kimmoaa... Päivän hyväilyhyn herää Deus sammalvuoteessaan, aatostensa rihmat kerää, katsoo uutta kotiaan.