Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Joko se oli tyttö täällä valmiiksi katsottu ennen lähtöä, neljä vuotta sitten? MIKKO. Jo se oli. RIIKKA. Kas vaan! Eihän siitä silloin mitään kuultu. Se on sitten asia jo pantu alkuun? MIKKO. Silloin se pantiin hyvään alkuun. ANNA LIISA. Johannes lähdemmekö kävelemään? RIIKKA. Ei, anna Johannes juo kahvia ensin. KORTESUO. Mitäs nyt kävelemään?
Se on kaikki totta. KORTESUO. Totta? Mikä? ANNA LIISA. Kaikki on totta, mitä he tässä ovat kertoneet. RIIKKA. Sekinkö, että että olet tappanut lapsesi? ANNA LIISA. Niin, niin! Sekin on totta. Tehkää minulle nyt mitä tahdotte. RIIKKA. Herra hyvästi siunaa ja varjele. JOHANNES. Sinä? Sinä, Anna Liisa? KORTESUO. Kuinka hän sanoi? Minä varmaan olen sekaisin päästäni. Mitä hän puhui?
Sillä niin isä kuin olenkin, niin voinpa yhtäkaikki sanoa, että semmoista tyttöä saa hakea. ANNA LIISA. Isä kulta. KORTESUO. Niin, niin! Mikä on tosi, se on tosi. JOHANNES. Elä ole milläsikään, Anna Liisa, sinä ne kiitokset hyvin ansaitset. Ei pahat kieletkään ole koskaan löytäneet sinusta sanan sijaa. Se tosiaan on merkillistä. Aina muista tytöistä kuulee milloin mitäkin.
Anna Liisasta ei koskaan muuta kuin hyvää. RIIKKA. Kun hän ei anna pienintäkään syytä puheisiin. Toiset hänen iällään huvittelevat ja lentävät tanssista toiseen, tämä ei milloinkaan, ei vaikka käskisi. KORTESUO. Anna Liisa on tavattoman vakava ja tasaluontoinen nuoreksi ihmiseksi, sen täytyy jokaisen myöntää. Aina ahkera, aina työssä. Mutta toista on tuo rasavilli tuolla. JOHANNES. Niin Pirkkoko?
KORTESUO. Minä tapan sinutkin. Molemmat minä tapan. Pois, onneton, pois, siksi kuin hänen vihansa lauhtuu. Pois, pois! Te ette tapa Anna Liisaa, ettekä minua liioin. Asia ei sillä parane. JOHANNES. Ei parane enää millään. Kaikki on lopussa! Esirippu alas. KOLMAS N
KORTESUO. Ymmärrätkö sinä muka sitten paremmin? Sano! RIIKKA. Luulenpa melkein. KORTESUO. Sinä ehkä tiesit asiasta? Hän varmaankin oli sinulle kertonut? Minua vaan vedettiin nenästä yksissä tuumin. Tunnustapa tunnusta heti taikka minä ! RIIKKA. No niin! Alahan nyt pauhata taas. Niinkuin ei tässä olisi ikävää mieltä yltäkyllin jo muutenkin. KORTESUO. Etkös tiennyt siitä? Sano!
Riikka keittää perheelle ruokaa, Anna Liisa katselee ikkunasta ulos oikeaan. KORTESUO. Terveisiä pappilasta! Nythän se Anna Liisa pantiin kuulutuksiin. RIIKKA. Vai jo pantiin. Mitä tuosta tuumi rovasti-ukko? KORTESUO. Eipähän juuri mitään. Toivotti vaan onnea. Herttainen ukko se meidän rovasti. Niitä ei löydy monta sellaista. RIIKKA. Sanoiko kuulleensa näiden tuumista tätä ennen?
MIKKO. Eipä me juuri säikähdettykään, mutta polska kun juuri sattui päättymään. ROVASTI. Päivää, isäntä! Toivotan onnea. Ja emännälle samoin. KAUPPIAS. Tokko olitte edes kirkossa kuulemassa, kun tytärtänne kuulutettiin? KORTESUO. Eihän me. KAUPPIAS. Minäpä olin. Ja voin vakuuttaa, että kaikki kävi hyvässä järjestyksessä. Nuorten miesten mieltä vaan kovasti kirveli. MIKKO. Vai kirveli?
RIIKKA. Voi, jospa sen saisikin vielä siihen painumaan. Että pelastuisi tuo onneton vankilasta edes. JOHANNES. Minun kauttani ei mitään tule ilmi. Siihen saatte luottaa. KORTESUO. Kiitos siitä lupauksesta! Minä tiedän, että sinä pidät sanasi. RIIKKA. Mutta kuinkas tehdään tänäpäivänä? KORTESUO. Niin, sitä vastenhan minä oikeastaan lähetin sinua hakemaan.
Mutta Anna Liisasta, jonka kaikki ihmiset tietävät ja tuntevat vakavimmaksi ja siivoimmaksi tytöksi koko tällä paikkakunnalla. Että sinä ilkiätkin! Häpeä vähän, sanon vielä kerran. MIKKO. Kysykää Anna Liisalta, olenko puhunut totta vai valhetta. RIIKKA. Etkö sinä saa suutasi auki, tyttö? Tuolla tavalla annat itseäsi herjata. KORTESUO. Puolusta itseäsi, Anna Liisa.
Päivän Sana
Muut Etsivät