Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
JOHANNES. Mitähän sinä oikeastaan tarkoitat, mies? Minusta tuntuu, että sinä kaiken aikaa olet tahtonut minua tässä ärsytellä. KORTESUO. No, no ei riidellä. Mikko laskee vaan leikkiä. MIKKO. En, jumaliste, minä laske leikkiä. KORTESUO. Saat sitten nähdä ensi sunnuntaina. Tervetulemasta tänne silloin kuulisiin. MIKKO. Tästä on vielä aikaa sunnuntaihin. RIIKKA. Ei tarvitse odottaakaan niin kauvan.
KORTESUO. Johan hän tuntui tietävän kaikki. Ja kovasti kiitteli Anna Liisaa. Sanoi, että se tyttö on kunniaksi koko paikkakunnalle. Ja hyvänä esimerkkinä muille. Rippikoulussakaan ei ole kukaan osannut niin hyvin kuin Anna Liisa, ei ennen eikä jälkeen. Niin oli lasketellut kuin vettä vaan, kysyi mistä paikasta katkismusta hyvänsä. RIIKKA. Vai niin kiitteli.
Mitä välittäisin minä hänen rikoksestaan, jos hän olisi ventovieras? Mitä jo vaan! RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata. KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen ! RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä.
Niin rovastiahan minä sitten pyysin kuuliaisiin myöskin. RIIKKA. Vai pyysit sinä? Mitä tuo vastasi? KORTESUO. Kiitti hyvin nöyrästi ja uhkasi tulla. Ja arvatkaas, ketä muita kävin käskemässä. RIIKKA. Ehkä vallesmannia? KORTESUO. Vallesmannia ja tohtoria. ANNA LIISA. Mitä varten niin paljon vieraita? Olisitte kutsunut sitten vasta häihin, isä. KORTESUO. Häihin ne tietysti käsketään myöskin.
KORTESUO. Kukas häntä sitten tänne vetää aina? Anna Liisako? RIIKKA. Tokkopa se Anna Liisakaan. Eikö tuo päässe ilman kenenkään vetämättäkin. PIRKKO.
Ethän sinä minua enää vihaa, niinkuin eilen väitit? ANNA LIISA. En. En sinua vihaa, Mikko. En sinua, enkä ketään. MIKKO. Kuulittekos ? Mitä sanoin minä? KORTESUO. Elä viivyttele enää, Anna Liisa, vaan mene ja tule pian takaisin, juhlapuvussa ja iloisella mielellä. ANNA LIISA. Niin tulenkin, isä. Juhlapuvussa ja iloisella mielellä. Hyvästi siksi!
Mistäpä sen Anna Liisa niin tarkoin tietää. Kahden asia ja kolmannen korvapuusti. MIKKO. Sen teenkin. Kun pääsen puhuttelemaan häntä kahdenkesken, niin uskon että hän minuun vielä taipuu. RIIKKA. Miks'ei taipuisi. Noin pulska mies kuin Mikko on. KORTESUO. Oletko sinä muuten kuullut, että Anna Liisa meiltä viedään? MIKKO. Sen hyvin tietää kuulemattakin. Vai luulitteko hänen jäävän vanhaksi piiaksi?
KORTESUO. Mitä sinä ajattelet, Anna Liisa? Kun näin häiritset vieraiden iloa. ROVASTI. Te olette siis vakaasti päättänyt purkaa? ANNA LIISA. Se on jo purettu. Se täytyi purkaa. HUSSO. Siinä nyt kuulet, Pirkko. Mitä olen minä sanonut koko ajan? Anna Liisa ei ole Johannesta rakastanutkaan. Mitä sitä niin hämmästytään. Kerrankos semmoista tapahtuu.
ANNA LIISA. Tulisiko vielä tänäpäivänä? RIIKKA. Niin minä olin kuulevinani. Mutta jos hän nyt tulee, niin silloin ne sattuvat yhteen Johanneksen kanssa ja syntyy ehkä taaskin kina. KORTESUO. Entäs tätä sitten! Kun kinaavat, niin kinaavat. Eihän tuosta tuommoisesta pienestä sanasodasta kukaan pahene. Eikö se keittos ole jo kiehunut tarpeeksi? RIIKKA. Jo on.
RIIKKA. Milloinkas Mikko on palannut kotipuoleen? Kun minä en ole kuullut siitä mitään. MIKKO. Nythän minä juuri tulen. Pistäännyin sivukulkiessani tervehtimään entistä isäntäväkeäni. KORTESUO. Siinä teit oikein. Terve, terve! Käy tänne istumaan, eukko tarjoo meille kahvia. Siitä on pitkä aika, kun sinua on nähty näillä tienoilla, MIKKO. Neljä vuotta. Päivää, Pirkko! Kylläpä sinä olet kasvanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät