Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Sanoiko, että on että hän on murhannut lapsensa? ANNA LIISA. Isä ! kuulkaa minua, isä KORTESUO. Murhannut lapsensa? Murhannut! Ja kaikki nämä vuodet teeskennellyt edessäni. Pettänyt minut, pettänyt meidät kaikki! Käärme! ANNA LIISA.
Ettehän vaan liene täällä kinailleet taaskin? ANNA LIISA. Kuinkas sitten! Jumalan onni, että tulitte kotiin, isä. Ei tiedä, mitä täällä muuten olisi tapahtunutkaan. RIIKKA. Ettäkö yritti jo tappelu tulla? ANNA LIISA. Ei paljonkaan puuttunut. Minä täällä jo olin pahemmassa kuin pulassa heidän kanssaan. Niin, ettekös ole nyt vähän hämillänne molemmat koko jutusta? KORTESUO. Vai tappelua hieroitte?
KORTESUO. Tee niinkuin äitisi käskee, taikka minä sinua opetan. Enhän tuota tiedä missä koko neule onkaan. Kuka lienee vienyt. RIIKKA. Kuka sen on vienyt. Omilla jäljilläsi. Hae vaan ylös heti paikalla, muuten tulee tukkapöllyä. Tuonnepahan ovat viskanneet penkin alle. Ja puikot on reväisty kaikki irti. Kissa, pakana ! Taikka oliskohan Husso ilkeyksissään? JOHANNES. Niin, en muistanut kysyäkään.
Herra tule ja puserra! Ja mitä se nyt sanoo Johannes? JOHANNES. En mitään. Vapaaehtoisesti olen luopunut. HUSSO. Vapaaehtoisesti? Vai vapaaehtoisesti! Tokkopa sentään niin vapaaehtoisestikaan? En usko. JOHANNES. Uskot tai et. Se on minulle se ja sama. KORTESUO. Elkää alkako vaan riitaa, hyvät ihmiset. HUSSO. Ei suinkaan, ei millään tavalla. Mitäpä se minua liikuttaakaan.
Eikä minulla ole täällä enää jalansijaa. Kaikki hylkäävät, kaikki vihaavat. Minä olen kuin kuivettunut oksa puussa, tai rikkaruoho pellossa. Ei minusta ole iloa eikä hyötyä kenellekään. Voi, äiti, voi että estitte minua hukkumasta. Nyt olisi kaikki ohi, ja te olisitte minusta päässeet. KORTESUO. Elä, elä puhu semmoisia. Ei sinua kukaan vihaa.
Kaikki nämä, jotka kuuliaisiinkin, ja paljon muita lisäksi. RIIKKA. Mitäs niille sitten tarjotaan? Kun ei vielä ole mitään hommattu. KORTESUO. Vai ei ole hommattu! Kun juomatavaratkin olen jo toimittanut tulemaan kaupungista. RIIKKA. Millä tavalla sinä ne ? KORTESUO. Kauppiaan pyysin telehvoonaamaan, että laittaisivat postimiehen mukana Liknellistä. RIIKKA. Hyvä on.
KORTESUO. Niin sinä nyt luulet, mutta kyllä minä tiedän. Ei, sanon vieläkin, ei sinulla ole hätää. Toista meidän, vanhuksien, jotka tähän saakka olemme eläneet rehellisinä ja kunniallisina ihmisinä, emmekä suinkaan ole kenellekään vääryyttä tehneet. Ja nyt loppuiällä saamme tämmöisen häpeän arvaapas, miltä se tuntuu.
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelkää ANNA LIISA. Pirkko ! PIRKKO. Mitä se tekee? Saahan sen sanoa. Anna Liisa pelkää, että Husso vielä sotkee Johanneksen ja hänen välinsä. Oho? Vai semmoisia sinä pelkäät, Anna Liisa? Siihen hän nyt ei kumminkaan ikinä maailmassa pysty. Ei, vaikka ! KORTESUO. Ei tietystikään. RIIKKA. Siunaa ja varjele Mikkohan se on! MIKKO. Päivää! KORTESUO. Päivää, päivää!
Mutta tee se niin, ettei kukaan huomaa. Hiljaa! He tulevat. Vai niin te olette tuumanneet, että ensi pyhänä kuuliaiset ja kolmen viikon perästä häät! Kuinka tässä vaan jouduttanee valmiiksi. Tuossa on Anna Liisallakin vasta kangas alulla. KORTESUO. Kyllä te joudutte, kun kiirettä pidätte. Mikäs siinä on. Ja ottakaa apua, ellette kerkiä itse kaikkea tekemään. RIIKKA. Niin kait sitä täytyy.
Ja millä hän ne näyttää toteen? Ei hänen ole hyvä mennä niitä levittelemään. Selitetään, että hän vaan vihasta, kun Anna Liisa antoi rukkaset. KORTESUO. Se tietopa kumminkin painaa. Enhän minä tästä puolin enää voi ihmisiä silmiin katsoa. MIKKO. Joutavia! Tapahtunut, mik' on tapahtunut, mitä sillä mieltänsä rasittaa. Ei se mihinkään hyödytä. KORTESUO. Kun pääsisi edes tämän päivän ohi.
Päivän Sana
Muut Etsivät