Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
ANNA LIISA. Miksi ette antanut minun mennä? Nyt olisin saanut hänet syliini. Hän oli siellä kaukana järvellä ja itki itki aivan kuin silloinkin. KORTESUO. Kuka oli järvellä? Kuka itki? ANNA LIISA. Lapseni. Oma, pieni lapseni. Siellä hän itkee vielä nytkin. Päästäkää, antakaa minun mennä hänen luokseen. RIIKKA. Hyvä lapsi usko minua, ei hän siellä ollut.
Että hän on huonoin ja että pahin tyttöhäiläkkä on kuin enkeli hänen rinnallaan. Se se tahtoi viedä minulta aivan järjen eilen illalla. Enkä tiedä, olenko vieläkään täydessä tolkussani. Tuolla olen kävellyt metsässä kaiken yötä, pieksänyt puita ja pieksänyt maata, jos kuka olisi nähnyt, niin hulluksi varmaan olisi luullut. KORTESUO. Onhan se koskenut sinuunkin, kyllä sen ymmärrän.
KORTESUO. Niin, niin, mutta minä tarkoitan, että hän viedään nyt jo. Ensi pyhänä kuulutetaan. MIKKO. Paljon mahdollista. KORTESUO. Tähän Johannekseen, näes. MIKKO. Johannekseen? Tähän parrattomaan Johannekseen? Sitä minä en usko. JOHANNES. Eipähän se mikään uskonkappale lienekään, mutta voi se siltä tapahtua. MIKKO. Ei taivaan päivinä. Anna Liisako nyt menisi tuommoiselle piimäsuulle?
PIRKKO. Kyllä. MIKKO. Ja me otamme hänet juhlallisesti vastaan, eikö niin? Asetumme molemmin puolin tupaa, naiset tuolle puolen, miehet tälle. Näinikään. Sitten kun hän astuu sisään, niin huudamme »eläköön» yhteen ääneen. KORTESUO. Mikko, mitä sinä taaskin vehkeilet siellä? Anna olla RIIKKA. Elä, herran tähden, semmoisia asettele. Hän säikähtää, ties kuinka pahasti. KAUPPIAS. Eikös mitä!
KORTESUO. Olkoot vaan. Viis' niistä kaikista uusista muodeista. Meillä on ja meillä tarjotaan. Muutamia ryyppyjä ainakin, että vieraat tulevat iloiselle tuulelle. Pikkuinen humala ei se haittaa. PIRKKO. Isä, saankos minä nyt riisua hevosen ja viedä hakaan? KORTESUO. Saat. PIRKKO. Ja saanko ajaa ensin hevosen selässä pikkusen maantiellä? KORTESUO. No saat, koska mielesi tekee.
JOHANNES. Sano, että hän valehtelee, ja minä uskon sinua. ANNA LIISA. Voi, hyvä Jumala! JOHANNES. Rohkeutta vaan. Elä pelkää, ei sinulla ole tässä mitään hätää. Luota meihin. KORTESUO. Ihme paikka! Vastaahan toki! Kenen morsian olet, Johanneksenko vai hänen tuolla? ANNA LIISA. Johanneksen. En ole koskaan pitänyt kenestäkään muusta.
KORTESUO. Enpä tosiaan tiedä, että hyvääkään. MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron. ANNA LIISA. Mikko tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin. MIKKO. Sinä tahdot ? Ymmärränkö sinua oikein ? ANNA LIISA. Niin minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.
Ai, ai, kuinka hauskaa! Nyt katsokaa ikkunasta kaikki, kun minä annan ruunan mennä täyttä laukkaa. RIIKKA. Et olisi antanut. Hän ei tasaannu ikinä tällä tavoin. KORTESUO. No, tämän kerran jos hän nyt saakin vielä! RIIKKA. Mikähän siitä tytöstä lopulta paneksen? Ihmistä hänestä vaan ei tule milloinkaan maailmassa. KORTESUO. No, miehet, mitäs te niin totisen näköisiä olette?
JOHANNES. Minä en siedä nähdä sitä miestä. Vihani rupeaa kiehumaan, kun vaan ajattelenkin häntä. KORTESUO. Jospa nyt kumminkin tekisit meille sen hyvän työn, Johannes. Että yhden päivän vielä olisit saman katon alla hänen kanssaan. JOHANNES. Ja kuuntelisin hänen ilkkumisiaan? Katselisin hänen voitonriemuaan? En, vaikka mikä olkoon! Elkää pyytäkökään.
MIKKO. No, joko viimeinkin! KORTESUO. Emme pane enää vastaan, ei Johannes enemmän kuin minäkään. Heti kun entinen kuulutus on purettu, saat mennä hänen kanssaan pappilaan. Koetetaan pitää koko tuo onneton juttu salassa edeskinpäin, jos mahdollista. Johanneskin lupasi olla siitä puhumatta. MIKKO. Kas niin! No sittenhän on kaikki hyvin. Kävi juuri niinkuin minä sanoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät