Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Minulta on varastettu kukkaro. KONSTAAPELI. Varastettu! Mistä? Etkö tahdo näitä rahoja. SELMA. Mutta Kalle! Mistä olet sinä ? Mutta minä lupaan parantaa itseni. XII:s KOHTAUS. SILAN. Asuuko Selma Kaukonen Vai niin tässähän te olette kaikki. Lupauksemme mukaan tulemme NIILO. Minä olen hyvin kiitollinen teitä kohtaan.
Konstaapeli koetti viedä Jaanan joukon lävitse. Kuului pilkallisia huudahduksia. Konstaapeli suuttui ja veti sapelinsa. Ihmisjoukko väistyi vähän, mutta kasvoi pian kaksinkertaiseksi. Konstaapeli vihelsi ajuria. Mutta ihmisten läsnäolo oli rohkaissut Jaanaa. Mitä oli konstaapelilla hänen kanssaan tekemistä? Miksi hän ei saanut mennä kotiin? Hän tunsi itsensä tuiki viattomaksi.
SILAN. Olemme puhutelleet langenneita naisia varten perustetun kodin johtajatarta. Hän voipi nyt ottaa vastaan tyttärenne. KONSTAAPELI. Langenneita naisia varten ? SILAN. Tahdoimme kuitenkin nähdä Sanokaa te tarvitsenko minä heidän apuansa. KONSTAAPELI. Ette suinkaan jos asia koskee tapausta kuukausi sitten. Neiti Kaukonen on ihan viaton. Syyttömästi tulimme häntä loukanneeksi. Olkaa huoletta!
Savu peitti koko keulakannen, ja sen hajottua nähtiin vanha Långpyts kannella pitkänään ja hengetönnä. Kovaksi onneksi oli konstaapeli, joka oli tykin ladannut, unohtanut, että se jo ennestään oli ladattu, mutta ettei sitä oltu tyhjäksi ammuttu Tukholmasta lähtiessä.
Minä kiven kovaan vakuutin, ettei minulla ollut mitään tekemistä niitten vieraitten herrojen kanssa. Häpeästä ja kauhistuksesta pyörryin sitten. En tiedä mitä lie tapahtunut. Kun heräsin taasen, sanoi konstaapeli ystävällisesti: »Neiti te saatte mennä.
V. 1698 Löfving'in isä, joka oli konstaapeli tykkiväessä, muutettiin Käkisalmen linnaan, ja poika seurasi ja tuli niinmuodoin nykyisen Suomenmaan alaan. Suuret nälkävuodet olivat äskettäin maassamme surmanneet seitsemännen osan asukkaista. Kaarlo XI oli kuollut.
Jalomielinen herra konstaapeli! Lupaan hänelle komean morsiuslahjan. Hellonen. Maiju! Maiju. Kalle! Henrikson. Ja nuo kupit saatte ikäänkuin talouden aluksi. Henrikson! Missä sinä olet? Henrikson. Tässä, herttaiseni! Emma. Sinä ilkiö! Kuinka voitkaan tuolla tavalla pettää oman rakkaasi. Mutta tästä lähtien saat mennä milloin vaan haluat vaikkapa ravintolaankin, kunhan vaan et mene salaa.
LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä. MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot. LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli. MIINA. Talossani minä sallisin sellaista En! Mennään. Eivät näy olevan kotona kumpikaan. LIISA. Arvaahan sen. Sunnuntai-iltana! VII:s KOHTAUS. WILLE. Nyt emme pakene enää. Mene sinä pakoon jos tahdot. Minä jään vaikka yksin.
Konstaapeli veti esille muistokirjansa ja lyijykynänsä. Teidän nimenne? kysyi hän. Vanha herra mietti, sanoisiko. Paras, että sanotte, huomautti konstaapeli. Teidän on muuten seurattava minua poliisikamariin. Minä tulen. Hän lähti jo menemään. Konstaapeli tahtoi välttämättä kävellä hänen rinnallaan. Pois! ärjäsi vanha herra ikäänkuin olisi vahinkohyönteistä hätistänyt. Minä osaan kyllä tien.
Päivän Sana
Muut Etsivät