Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Ei saa rääkätä, kuului kadunkulmasta. Miehet kirosivat, katsoivat, kuka huusi, ja osoittivat hänet ohimennen siinä seisovalle poliisikonstaapelille. Tämä lähti heti juoksemaan sinnepäin. Huutaja oli eräs vanha herra, sama, joka Jaanan oli porttolasta pelastanut. Poliisikonstaapeli uhkasi häntä sapelinsa tupella ja kehoitti poistumaan. Minä menen silloin kuin minä tahdon, ärjäsi vanha herra.
Yhtä kuin rukoilisit haudan kiviovelta armahtamista, vastasi Jussufin poika; joudu, lisäsi hän, paljastaen sapelinsa; antakoon Jumala sinulle rohkeutta kärsimään sen rangaistuksen, jonka hän lähettää sinulle. Salli minun kumminkin, veljeni, jatkoi Omar vapisevalla äänellä, salli minun kumminkin tehdä rukoukseni.
Sinisten, pingoittuneitten housujen läpi näkyy säärilihasten soikeat muodot. Hän istuu pää kumarassa, katse luotuna saappaisiin ja leikkii sapelinsa kahvalla puhuen osaksi venäjäksi – osaksi saksaksi. – Minä en ole koskaan voinut kärsiä venäläisiä upseereita, – sanoo Elma viivytellen, mutta varmasti.
Hän veti sitte huotrasta sapelinsa, jonka käyrä ja kaitainen terä ei välkkynyt kuin frankkilaisten miekat, vaan päinvastoin oli tummansinistä väriä, merkitty kymmentuhansilla aaltoilevilla linjoilla, jotka osottivat kuinka huolellisesti aserautio oli metallia kuonnuttanut.
Kronstadtista tulleet lähetit saivat 20 p. kesäkuuta Mustanmeren-laivaston merimiehet tekemään kapinan. Komentajalta, amiraali Koltsakilta, vaadittiin sapeli pois. Port Arthurin antautuessa japanilaiset olivat silloiselle kapteeniluutnantti Koltsakille hänen urhoollisuutensa tähden antaneet hänen sapelinsa takaisin. Nyt hän heitti sen mereen.
Kauheasti ulvoen syöksyivät he säännöttömissä joukoissa nuolen nopeasti esiin, ampuivat ensin terävät nuolensa, sieppasivat sitte sapelinsa taikka heittivät nuoransilmukoita vihollistensa kaulaan. Sellaisen rynnäkön jälkeen peräytyivät he sukkelasti ja ryntäsivät heti uudestaan yhtä hurjasti.
Konstaapeli koetti viedä Jaanan joukon lävitse. Kuului pilkallisia huudahduksia. Konstaapeli suuttui ja veti sapelinsa. Ihmisjoukko väistyi vähän, mutta kasvoi pian kaksinkertaiseksi. Konstaapeli vihelsi ajuria. Mutta ihmisten läsnäolo oli rohkaissut Jaanaa. Mitä oli konstaapelilla hänen kanssaan tekemistä? Miksi hän ei saanut mennä kotiin? Hän tunsi itsensä tuiki viattomaksi.
Hauki rupesi taas pyrkimään voittotantereelle, sillä kovin tuntuivat Antista nuo kaksitoista miestä raskaalta taakalta yhden lohen niskassa. "Eikä ne musikat olisi sitä hengiltä saaneet, mutta annas kun pappa Stroganow veti sapelinsa ja sivalsi kaksi kertaa, niin pää poikki, pää poikki, ei auttanut." "Kuinkas pitkä se lohi oli?" kysäsi Antti verkalleen. "Niin, se lohiko?
Teräksinen, kalliilla kivillä koristettu kypäri kohosi hänen käärelakistaan; hänen rautapaitansa oli kullalla tilkoitettu; hänen sapelinsa ja väkipuukkonsa olivat Fez'in työpajoista ja kimeltelivät kalliista hohtokivistä. Pyöreä kilpi rippui hänen olallaan, ja kädessä oli hänellä tuo taiottu keihäs.
Tuo hurmaava huomio, että neiti Martta oli Edvardiin kiintynyt, eli että Edvard siis saisi vaimokseen hänen vanhan, kunnon ystävänsä tyttären, pani hänen sapelinsa aivan ylenmääräisesti innosta rämähtelemään. Kuumeisella kiihkolla hän tarttui asiaan ja mitään parempaa hän ei osannut: huusi ennen kaikkea sen heti julki koko maailmalle, niin että kihlaus todella tulikin aivan itsestään julkiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät