Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. joulukuuta 2025


Kylläpä sinun teräksesi näytän, konna! Senkin p le! 1:NEN TALONPOIKA. Nytpä kävi nolosti! 2:NEN TALONPOIKA. Veri pulppuaa rinnasta! Auttakaa miehet. TAAVI. Minua kamalasti janottaa! ARO. Sinä et saa juoda enempää viinaa, Taavi! Tule kotia. TOINEN N

Ja Janssen kohotti Bertelsköldin silmäin eteen vähäisen paperilipun, johon oli kirjoitettu: "Janssenilla on saamista 400 talaria hopeassa. Kuitataan. Ebba Kristiina Bertelsköld, omaa sukuaan Sparre." Konna! Mitä aiot tehdä? kysyi kreivi. Vaatia kreivittäreltä saamiseni oikeuden kautta.

"Tämä on Nikolaon teko," huokaili herra Vanderstraten. "Toissa päivänä pyysi hän minulta avaimen, muka ottaaksensa pari säkkiä riissiä siemeniksi, ja nyt tuo konna on tyhjentänyt koko huoneen." "Sitä varmemmin saattaaksensa meitä perikatoon", lisäsi Emmerich alakuloisena. "Sepä on ikävä juttu, eno.

RASKI. Minulla ei ole toista huonetta! LIND. Meidän täytyy siis olla yhdessä? KASKI. Niin säätää asetus! RUOTSILA. Olkoon sitte teidän vastuunne päälle! Lindihän se on tuo, ettekö sitä heittiötä tunne? RASKI. Vai niin? Ruotsilahan se on tuo, se häijymäinen pejuoni! Ilkein konna koko Janakkalassa! KASKI. Saattaa olla! Pahin mustalainen koko pitäjäässä! KASKI. No, elähän mitään!

BOLINGBROKE. Herefordin, Lancasterin, Derbyn Henrik Ma olen; aseissa nyt tässä seison Ja taivaan armolla ja tarmollani Täss' aituuksessa Thomas Mowbraysta, Norfolkin herttuasta, toteen näytän, Ett' on hän luimu konna, joka petti Jumalan, Richard kuninkaan ja minut; Niin totta kuin mua taivas auttakoon!

Ja muilta kuulin myös että hän oli lähtenyt morsiamensa luo." "Semmoinen konna!" "Ei ollenkaan, Olli, ei vähääkään. Semmoista tapahtuu alituiseen, ilman että kukaan siitä konnan nimeä saa ja se olisikin väärin. Hän menetteli oman luontonsa, oman käsityskantansa mukaan minä omani. Ja toisen piti murtua elämä sen vaati. Ei ollut syy hänen eikä minun." Hart ei vastannut mitään.

»Isä», sanoi hän eräänä myöhäisenä iltana, ravintolan isännän tyytyväisesti myhäillen laskiessa päivän tuloja. »Minä en voi sietää ajatusta, että mokoma lurjus, mokoma konna on preussilainen upseeri kuten minäkin. Täytyyhän hävetä aivan silmät päästänsä, kun on moisen kanssa ollut palveluksessa. Sellaisia veitikoita ei saa olla armeijassamme. He tahraavat kokardimme, yksinpä miekanhihnammekin.

"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat." Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä. "Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa."

LALLI. Poikamme niin... KERTTU. Ilmari... LALLI. Hän aivan... KERTTU. Lapsemme... LALLI. Hän onko kuollut? Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii! KERTTU. Hän elää... LALLI. Sinun äänes vapisee... Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa suoraan! KERTTU. Hän ompi terve... LALLI. Terve! Konna paha! Kasvatiksi Ma annoin hänen pispa Henrikille. LALLI Nyt mitä kuulin! Pispan kasvatti!

Kuka rauhan on Huoneesta tästä syössyt Hiitehen Ja vihan henget, julmat, rauhattomat, Sen sijaan saanut tänne asumaan? Ken onnen talostani ryösti, ken? Ken elämäni ilon surmasi? Sen teit sa vaimo ulko-kullattu! Sen teit sa karsikkoni pilaamalla, Sen teit sa isäis-uskon heittämällä, Sen teit sa, konna, lapseni kun myit Tuon kehnon Kristin uskon hinnasta! Miss' on hän nyt, mun poikani?

Päivän Sana

sielunelämääkin

Muut Etsivät